Harrastetilat ovat tärkeitä nuorille
Minun mielestäni nuorille pitäisi olla enemmän oleskelutiloja. Ne voisivat olla harrastukseen liittyviä esimerkiksi mopotalleja. Mopotalleja tarvitaan, koska nuorilla olisi sitten paikkoja kokoontua ja koska etenkin talvisin ulkona on todella kylmä.
Harrastukset tuovat elämään mukavia hetkiä ja onnistumisen tunteita. Ja jos harrastaa jotain urheilulajia, saa siitä hyötyliikuntaa ja paremman kunnon. Hyötyliikunnalla voi myös ehkäistä kansantauteja.
Tästä mopoharrastuksesta voi olla hyötyä aikuisena, kun auto menee rikki. Silloin sitä ei tarvitse viedä huoltoon, vaan sen voi korjata itse ja säästää tuhansia euroja rahaa. Tämä harrastus on tärkeä, koska se on hyvää ajanvietettä.
Kaikilla ei myöskään ole tallia, missä korjata mopoa. Joillain mopoilijoilla ei ehkä ole työkaluja moponsa korjaamiseen. Mopotalleilla voisi oppia lisää mopoista ja autoista sekä niiden rakentamisesta ja korjaamisesta. Mopotalleilla voisi olla mopoista kiinnostuneita aikuisia valvomassa ja kertomassa vinkkejä.
Joillain nuorilla ei myöskään ole paljon kavereita, joten sieltä voisi saada uusia kavereita. Jos nuorilla olisi joku paikka missä oleskella, niin aikuisten ei tarvitsisi koko ajan valvoa, ovatko nuoret rikkoneet paikkoja tai pelleilleet.
Yle on uutisoinut tästä asiasta vuonna 2017. Uutisessa Minna Heikura kirjoittaa, että nuoret ovat saaneet tällaisen mopotallin Pyhtään Huutjärvelle. Ensin nämä nuoret rälläsivät mopoilla, vaaransivat liikennettä ja tekivät ilkivaltaa, mutta kun heille tuli paikka missä oleskella, näiden asioiden teko loppui. Heidän mielestään tärkein asia mopotallissa on yhdessä oleminen ja, että kaikki ovat kavereita.
Perttu Myyryläinen
Koulumatkoja pitää lyhentää!
Minun mielestäni koulumatkat ovat liian pitkiä ja niitä pitäisi lyhentää. Koulumatkojen pituus määrittelee myös vapaa-aikaa. Koulumatkojen lyhentäminen toisi myös turvan tunnetta vanhemmille ja huoltajille. Pitkät koulumatkat haittaavat myös harrastuksia.
Esimerkiksi minun koulumatkani bussilla kestää lähes tunnin, minkä takia koulupäiväni kestää koulumatkat mukaan lukien noin kahdeksan tuntia.
1.-2. luokkalaisille koulukuljetus myönnetään, jos koulumatka on yli 3 kilometriä. 3.-9. luokkalaisille koulukuljetus myönnetään, jos koulumatka on yli 5 kilometriä. Pohjois-Suomessa koulumatkat voivat olla yli sata kilometriä pitkiä, minkä takia matkoihin saattaa kulua jopa 2,5 tuntia, joka on mielestäni aivan liikaa. Entä sinun mielestäsi?
Pitkät koulumatkat voivat olla myös vaarallisia. Kerron nyt esimerkin alakoululaisen koulumatkasta. Matka on 4,5 kilometriä ja kuljet pyörällä hieman syrjäisemmältä seudulta. Noin puolessa välissä matkaa kaadut ja satutat jalkasi. Makaat jonkin aikaa tien pientareella eikä ketään näy, yrität nousta seisomaan, mutta jalka on liian kipeä seisomiseen. Istut maassa vielä puoli tuntia ja sitten paikalle tulevat vanhempasi. He ovat saaneet koululta viestin, ettet ole tullut kouluun ja ovat lähteneet etsimään sinua. Mietipä, jos sinulle tai lapsellesi kävisi näin.
Näistä syistä koulut voisivat olla pienempiä ja niitä voisi olla enemmän, jotta syrjäisemmissä asuvilla ihmisillä olisi lyhyempi ja ehkä myös turvallisempi koulumatka. Asiaan voisi vaikuttaa esim. kaupunginvaltuusto ja ehkä jopa Kouvolan nuorisovaltuusto.
Onni Paakala
Koulukyydin harmeja
Minun mielestäni bussien ruuhkavuoroja pitäisi parantaa. Koulukyydin aikana bussi tulee niin täyteen, että ihmiset joutuvat seisomaan. Sisään ei edes pääse kunnolla. Talvellakin kun on liukkaat tiet, voi bussi ajaa ojaan. Seisovat ihmiset lentäisivät silloin kuin lennokit äkkijarrutuksessa. Välillä seisovia ihmisiä voi olla jopa 10-20. Bussista pois pääseminen on myös vaikeaa. Pitää tunkea kunnon ihmisjoukon läpi, jos haluaa jäädä omalle pysäkille.
Lain mukaan linja-auton matkustajamäärä saadaan ylittää tilapäisesti 30 prosenttia. Jos autossa on seisovia matkustajia, on suurin sallittu nopeus 80 kilometriä tunnissa. Minun bussini ei kyllä ole mennyt ikinä niin kovaa, kun seisovia matkustajia on ollut kyydissä.
Liikennöitsijöiden mukaan seisaaltaan matkustavat asiakkaat ovat harvinaisia, poikkeustilanteita on lähinnä pyhinä. Samaa mieltä on myös Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Jukka Ylitalo. Lain mukaan matkustajien ottaminen seisomapaikoille on sallittua. Liikenneturvan yhteispäällikön mukaan on selvä turvallisuusriski, että linjaliikenteessä on seisomapaikkoja. Aiheesta on uutisoinut Yle.fi 27.6.2016 otsikolla Seisomapaikka pitkän matkan bussissa on sallittu turvallisuusriski.
Minun koulukyytini aikana seisovia matkustajia on melkein aina. Eli onko se sittenkään niin harvinaista? Jos busseja olisi kaksi, kaikki mahtuisivat istumaan. Turvallisuus ennen kaikkea!
Kuka ikinä bussien määristä päättääkään. Niitä voisi laittaa enemmän tulemaan.
Emilia Uutela
Syömishäiriöstä saa puhua
Joskus tuntuu, että yhteiskunta ei huomaa syömishäiriöitä ennen kuin sairastava makaa sairaalassa nenä-mahaletkussa. Syömishäiriössä ei ole kyse vain fyysisistä oireista, tosin ne ovat iso osa sairautta. Ennen kaikkea syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä ja ne esiintyvät jokaisella eri tavalla, joten koskaan ei voi tietää, kuka sairastaa ja kuka ei.
Suomalaisista naisoletetuista 17,9% ja miesoletetuista 2,4% on saanut diagnoosin syömishäiriöstä jossain elämän vaiheessaan. Lähellekään kaikki sairastavat eivät kuitenkaan koskaan saa diagnoosia. Diagnoosin saaneet eivät ole “enemmän sairaita” kuin diagnoosittomat.
Syömishäiriöt ovat verrattavissa syöpään. Hoitamattomana hengenvaarallinen, mutta kuka vain voi parantua. Mitä aiemmin se huomataan, sitä helpompi on parantua. Parantumisprosessi ei ole koskaan nopea. Se voi kestää vuodesta moneen kymmeneen vuoteen. Joskus voi tuntua, ettei parantuminen olisi sen kaiken työn arvoista, mutta lopulta kova työ palkitsee aina.
Mielestäni kaikilla pitäisi olla mahdollisuus avun saantiin riippumatta sairastavan painosta, iästä tai sukupuolesta. Niillä ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa. Eihän lääkärissä kieltäydytä auttamasta syöpäpotilaitakaan heidän painonsa perusteella.
Alisa Hellberg