Kolumni Jarmo Lehtomäki: Kun arvostellaan eri alojen alhaisia palkkoja, unohdetaan se raaka totuus, että kuluttaja ei halua maksaa tuotteesta tai palvelusta paljon – vaan mahdollisimman vähän

Viime kuukausina on voinut usean tiedotusvälineen kautta kuulla tutkimuksista, kun eri viiteryhmät julkaisevat tutkimuksen omien ammattiryhmien työssä viihtymisestä. Näitä kaikkien tutkimusten lopputulosta yhdistää kolme seikkaa: työ on rankkaa, palkka huonoa ja osa suunnittelee alanvaihtoa.

No, ei siinä mitään. Ei tarvitse tehdä mitään kallista tutkimusta tuon tietääkseen. Lopputulos on aina sama ja tulee aina olemaan sama.

Työn rankkuus on suhteellinen käsite. Usein vain tuppaa olemaan niin, että oma työ koetaan huomattavasti rankemmaksi kuin muiden. Harvalla on omakohtaista kokemusta muiden ammattien kuormittavuudesta. Mitä pidempään tekee samaa hommaa, sen kuormittavammaksi se tuntuu muodostuvan. Sitten kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat tehneet töitä useammalla alalla tai työantajan palveluksessa, tulee heiltä realistisempaa palautetta. Se rasittava työkaveri löytyy joka työpaikasta, työpäivän jälkeen on rättiväsynyt ja palkkakin on edelleen huonompi kuin naapurilla.

Alanvaihto on teoreettisesti hyvin helppoa ja työpaikan vaihto vielä helpompaa. Mutta sellainen tilanne, että alaa vaihtamalla työ helpottuu ja palkka paranee, tapahtuu aika harvalle. Mitä syventävämpi koulutus ja osaaminen on, sen vaikeampaa voi alanvaihto olla. Kaikki tietävät, että pelkän peruskoulun käynyt ei pääse sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. Mutta sama tilanne on myös toisinpäin: hyvin koulutettu sairaanhoitaja tai opettaja ei pääse välttämättä siihen paskaduuniin – koska oma ammattitaito ei riitä!

Kun arvostellaan eri alojen alhaisia palkkoja, unohdetaan se raaka totuus, että kuluttaja ei halua maksaa tuotteesta tai palvelusta paljon – vaan mahdollisimman vähän. Nopealla googlauksella löytyy ompelijan palkka, joka on noin 2200 euroa kuukaudessa. Mutta harva suomalainen haluaa pukeutua suomalaisen ompelijan tekemiin vaatteisiin – koska ne ovat niin kalliita. Sen sijaa me ostamme Bangladeshissa tehtyjä vaatteita, jossa ompelija saa joitakin euroja päivässä tai ei edes sitä. Eli selkokielellä sanottuna: suomalainen ompelija saa meidän suomalaisten mielestä liian hyvää palkkaa.

Mutta jos oikeasti haluaa taloudellisesti paremman elämän, pitää sen eteen tehdä töitä. Pari korkeakoulututkintoa alle, niin ovi korkeampiin virkoihin on auki. Eikä haittaa, jos osaa useampaa kieltä. Toki pärjäähän englannin kielellä, mutta useita kieliä osaava saa paremmin palkattuja kansainvälisiä tehtäviä.

Kun arvostellaan eri alojen alhaisia palkkoja, unohdetaan se raaka totuus, että kuluttaja ei halua maksaa tuotteesta tai palvelusta paljon – vaan mahdollisimman vähän.

Hyvin palkattuja työpaikkoja pitää itse haluta ja hakea. Sitten kun on riittävän huipulla, sinut kyllä etsitään ja vielä parempi palkkaisia töitä tarjotaan, mutta 99 prosentilla suomalaisista toimii edelleen se käytäntö, että itse pitää se työnhaku suorittaa. Perusduunia tekevä suomalainen ei koskaan pääse hyville palkoille, kaikki eivät voi tienata hyvin.

Ja jos satutaan pääsemään huippupalkoille ja tienataan moninkertaisesti keskivertosuomalaisen palkan verran, saattaa huomata, että 40 tunnin työviikkoon ei pääse kuin loma-aikoina. Silloin voi tuntua, että huonosti palkattu paskaduuni olikin ihan kivaa.

Jarmo Lehtomäki

Yrittäjä

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka