Ensimmäinen todellinen hellepäivä hikoiluttaa kuntoliikkujia Huovilantien varressa olevalla puulaanilla valtatien 15 varressa. Asteita on auton mittarissa vielä 16 jälkeenkin 26. Koivut ovat juuri alkaneet vihertää. Missä tapahtumassa olemme? Keskilaakson 90-vuotisjuhlarasteilla. Juhlasta ei ole tietoakaan näin korona-aikana, mutta suunnistuksen ilosta ei tingitä. Ensimmäinen hikinen suunnistaja, joka metsästä saapuu, taitaa olla Antero Rossi.
Erivärisistä ämpäreistä poimitaan karttoja tasaiseen tahtiin. Tottuneesti.
– Omatoimisuunnistus on järjestäjille helppoa näin tapahtumapäivänä, mutta kyllähän tämä useamman päivän järjestelyt vaatii, kertoo Susanna Kiintola, joka toimii miehensä Jarnon kanssa näiden keskiviikkorastien ratamestarina – apulaisena kuten hän itse sanoo.
Kevään Keskilaakso-Rasteilla on käynyt keskimäärin toista sataa suunnistajaa.
– Vakioporukkaa on suurin osa, mutta on korona-aikana uusiakin harrastajia tullut.
Susanna uskoo, että poikkeusaikana vahvistuneet luontoarvot pitävät myös kuntosuunnistukset suosiossa.
– Luonnossa liikkuminen vaihtelevilla, eritasoisilla radoilla sopii kaikille. Ratamestarit löytävät sellaisia hienoja näköalapaikkojakin, joissa ei muuten tulisi käytyä. Ja kyllähän suunnistajan silmään sienet ja marjatkin osuvat.
– Ja aina oppii uutta.
Susanna Kiintolan oma suunnistusura alkoi lasten Emilian ja Eemilin myötä.
– Olen pääasiassa harrastaja, mutta silloin tällöin lappukin on rinnassa.
Kiintolan perhe käy ahkerasti myös kuntorasteilla. Kouvolassa on useana päivänä mahdollisuus hakea kuntorasteja.
– Korona-aikana ei ajanottoa ole, mutta kun metsään lähden, laitan kellon päälle. Täytyyhän sitä itseään haastaa.
