Susanna Kiintola laittaa kellon päälle kuntorasteillakin – Täytyyhän sitä itseään haastaa
Ensimmäinen todellinen hellepäivä hikoiluttaa kuntoliikkujia Huovilantien varressa olevalla puulaanilla valtatien 15 varressa. Asteita on auton mittarissa vielä 16 jälkeenkin 26. Koivut ovat juuri alkaneet vihertää. Missä tapahtumassa olemme? Keskilaakson 90-vuotisjuhlarasteilla. Juhlasta ei ole tietoakaan näin korona-aikana, mutta suunnistuksen ilosta ei tingitä. Ensimmäinen hikinen suunnistaja, joka metsästä saapuu, taitaa olla Antero Rossi.
Erivärisistä ämpäreistä poimitaan karttoja tasaiseen tahtiin. Tottuneesti.
– Omatoimisuunnistus on järjestäjille helppoa näin tapahtumapäivänä, mutta kyllähän tämä useamman päivän järjestelyt vaatii, kertoo Susanna Kiintola, joka toimii miehensä Jarnon kanssa näiden keskiviikkorastien ratamestarina – apulaisena kuten hän itse sanoo.
Kevään Keskilaakso-Rasteilla on käynyt keskimäärin toista sataa suunnistajaa.
– Vakioporukkaa on suurin osa, mutta on korona-aikana uusiakin harrastajia tullut.
Susanna uskoo, että poikkeusaikana vahvistuneet luontoarvot pitävät myös kuntosuunnistukset suosiossa.
– Luonnossa liikkuminen vaihtelevilla, eritasoisilla radoilla sopii kaikille. Ratamestarit löytävät sellaisia hienoja näköalapaikkojakin, joissa ei muuten tulisi käytyä. Ja kyllähän suunnistajan silmään sienet ja marjatkin osuvat.
– Ja aina oppii uutta.
Susanna Kiintolan oma suunnistusura alkoi lasten Emilian ja Eemilin myötä.
– Olen pääasiassa harrastaja, mutta silloin tällöin lappukin on rinnassa.
Kiintolan perhe käy ahkerasti myös kuntorasteilla. Kouvolassa on useana päivänä mahdollisuus hakea kuntorasteja.
– Korona-aikana ei ajanottoa ole, mutta kun metsään lähden, laitan kellon päälle. Täytyyhän sitä itseään haastaa.
