Ohessa muutama muistikuva Keskilaakso-vuosiltani: Sakari Välimäen myllykirje: Kaupunginjohtajan lähettämiä palautteita, ”myllykirjeitä”, pidettiin toimittajien keskuudessa suuressa arvossa. Kun kirjoitin pääkirjoituksen vuonna
Ohessa muutama muistikuva Keskilaakso-vuosiltani:
Sakari Välimäen myllykirje: Kaupunginjohtajan lähettämiä palautteita, ”myllykirjeitä”, pidettiin toimittajien keskuudessa suuressa arvossa. Kun kirjoitin pääkirjoituksen vuonna 1985 Inkeroisten Kalajan tekojääradan rakentamisen viivästyksestä, Välimäki kommentoi muun muassa seuraavasti: Mielestäni on hämmästyttävää, että lehden toimituksesta oli soitettu opetusministeriöön ja tiedusteltu ”mahdollisista valtionapujen menetyksistä” Kalaja-hankkeen ”lykkääntymisen” johdosta. Mielestäni tämä asia ei kuulu Anjalankosken Sanomille, eikä lehdellä ole mitään oikeutta sekaantua kaupungin valtionapuasioihin. Kaupunginhallitus ja kaupungin asianomaiset hallintokunnat huolehtivat näistä asioista.
Jäädytysputket: Myös tekojääradan jäädytysputkista kävin vuosien ajan aikamoista vääntöä erään kaupungin virkamiehen kanssa. Putkisto oli asennettu niin, ettei jäädytys toiminut. Jääkiekkoilijat saivat tuta tämän asian varsin konkreettisesti. Kun olin kirjoittanut lukuisia kertoja ongelmasta, virkamies vaati, että Anjalankosken Sanomien pitää omalla kustannuksellaan todistaa asia ja kaivaa putkisto ylös. Kului vuosia, kunnes minulle tuli soitto: ”Tulepas Ilkka katsomaan. Nyt tehdään remonttia, ja jäädytysputket ovat näkyvissä ja ne ovat aivan liian syvällä.”
Taidetömäystä ja elokuvaa: Anjalan Makasiinikahvilan yläkerrassa on pitkään ollut taidenäyttelyitä. Eriskummallisin niistä on mielestäni ollut Paul Osipowin näyttely, jossa tauluissa oli eri väreillä maalattuna pelkästään yksi numero skaalalla 0–9. Kun tein juttua, taiteilija selitti, että älä katso numeroa vaan sen negaatiota, taustaa. No, ehkäpä se oli taidetta tai ”keisarin uudet vaatteet”.
Yhteen aikaan lehdessä oli elokuva-arvosteluja. Kun tein kritiikin Meren raivo -elokuvasta, jäi nimeni vahingossa arvostelun lopusta pois. Yleensä näistä kritiikeistä ei saanut palautetta, mutta tällä kertaa eräs paikallinen ”elokuvavaikuttaja” oli lehteen yhteydessä: ”Hienoa, että olette viimein saaneet kunnollisen kriitikon.” Hän oli kuulemma pettynyt, kun kuuli, että Kujalahan sen on kirjoittanut.
Kentän juoksuradat ja vappujuoksut: Kun Myllykoskelle tehtiin uusi yleisurheilukenttä, sen juoksuradoista tuli ”susi” eli radat olivat liian kovapintaiset. Ratojen uusimista suunniteltiin, ja vuonna 1982 kirjoitin lehteen näistä kaavailuista. Esityksessä oli, että radat uusitaan vuonna 1988. Kun olin tämän kirjoittanut, sain vihaisen puhelinsoiton: ”Yleisurheiluväki ei pidä tällaisesta lehden kannasta. On aivan väärin julkaista tietoa, että asian hoitamiseen menee noin pitkään. Perumme lehden tilaukset.” Kyseessä ei siis ollut lehden kanta, vaan suunnitelma. En tiedä peruttiinko tilauksia, mutta nuo juoksuradat ovat edelleen uusimatta.
Myllykosken Kilpa-Veikot järjesti aikanaan vappujuoksuja vapunpäivänä. Tämä ei miellyttänyt ”vasemmistopiirejä”. Heille vappu oli pyhitetty työväenjuhlaksi. Kun olin nuorena toimittajana vappuna työvuorossa tekemässä juttuja sekä juoksuista että työväenjuhlasta, lähestyi minua Myllykosken torilla uhmakas miesjoukko: ”Kuulepas poika, jos kirjoitat vähemmän juhlastamme kuin porvarien juoksuista, loppuvat tilaukset ja monelta.” Yritin selitellä, etten päätä juttujen koosta. Lopputulos oli minulle helpotus: Keskiaukeamalla 4 palstaa juoksuista ja 6 palstaa vappujuhlasta.
Veljekset kuin ilvekset: Olin tekemässä juttua, kun Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja Jaakko Holkeri kävi vierailulla Inkeroisissa. Meillä synkkasi erinomaisesti. Lähetin jutun etukäteen katsottavaksi Holkerille, joka vastasi kirjoitustaitoani ja asiantuntemustani vuolaasti kehuen. Hän päätti tekstinsä lauseeseen: ”Olemme veljeksiä.” Olin aivan ihmeissäni. Niinkö hyvänä ystävänään Holkeri minua oikein piti? Meni aikaa, kunnes muistin kysyneeni Jaakolta, että onko hän sukua Harri Holkerille.
Ilkka Kujala