Mielipide. Oletko huomannut työyhteisössäsi epäkohtia, mutta et uskalla ottaa niitä puheeksi?

Kentällä on hätä. Korona-aika tekee hädästä moninkertaisen normaalioloihin verrattuna. Kun näinä aikoina keskitytään toistaiseksi taisteluun virusta vastaan, unohtuu helposti se, että hätä on ollut jo pitkään. Liittojen taholta ajetaan työntekijöiden etuja, palkka-asioita sekä työhyvinvointia ja siihen tarvitaan myös kentän apua. Itseäni on jo vuosia ihmetyttänyt kuinka laajasti tässä maassa johdetaan pelolla, esimerkkitapauksilla ja vaientamisen kulttuurilla.

Kysynpä sinulta muutaman asian: Oletko huomannut työyhteisössäsi epäkohtia, mutta et uskalla ottaa niitä puheeksi, koska saatat joutua sen takia ongelmiin? Tunnetko, että on asioita, jotka eivät mene ihan työehtosopimuksen mukaisesti, mutta ajattelet, että niin ne ovat aina menneet, ei niihin kuitenkaan muutosta tule? Koetko, että et uskalla kertoa esimiehelle huolistasi? Oletko kokenut, että sinulle ei kerrota kaikkea esimiehen taholta tai oletko ehkä esimies, joka haluaa pitää oman pöytänsä ”siistinä” ja mahdollisuuksien mukaan poistaa rivityöläisistä sellaiset, jotka ottavat esiin ikäviä asioita, jotka vaatisivat toimenpiteitä taholtasi?

Vahva veikkaukseni on, että hyvin moni teistä vastaa ainakin yhteen kysymykseeni ”kyllä”.

Surullinen tosiasia on, että varsinkin tuloshakuisissa sote-ympäristöissä johtaminen on ajoittain kovinkin raakaa. Tämä kohdistuu erittäin paljon alalle tuleviin hoitajiin, joille jo ensi metreillä näytetään kuinka ”pitää käyttäytyä”. Sama koskee muun muassa määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä – jos otetaan kipukohtia tai suoranaisia johdon virheitä esiin, ja varsinkin jos mukaan otetaan luottamusmies asioita ratkomaan, ei määräaikaisuuksia jatketa. Tällöin annetaan hyvin selvä, varoittava esimerkki siitä, kuinka voi käydä jos huolehdit oikeuksistasi. Oikeuksistasi.

Joka ikisellä työntekijällä on velvollisuus puuttua asioihin, jotka vaarantavat työhyvinvointia, työsuojelun tai oikeudenmukaisen ja laillisen palkkauksen toteutumista.

Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään työnsä puolesta. Keskustelun esimiehen ja rivityöntekijöiden välillä pitäisi olla avointa ja ennen kaikkea rehellistä. Pitkät työsuhteet sekä luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri luulisivat olevan myös työntantajien etu. Tai niinhän sitä voisi kuvitella.

Harvassa ovat ne työyhteisöt, joissa on läpinäkyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri, joissa kaikkia kuullaan ja asiat käydään läpi yhdessä esimiestason ja kentän välillä. Joissa johto ei vain sano, että ”näin se vain on”, tai vihjaile, että kannattaisi olla hiljaa, tai muuten… Asioista pitää voida keskustella. Se ei ole missään nimessä ”turhaa valittamista”. Kaikkeen löytyy ratkaisu jos tahto on olemassa.

Asioiden lakaisu maton alle ei poista mahdollisia ongelmia. Kuinka voimmekaan ikinä saada alamme vetovoimaisuutta nousuun tai huolehtia kentän jaksamisesta, jos perusasioista ei uskalleta puhua? Aivan liian usein työhyvinvointiin ja työsuojeluun liittyvät asiat koetaan työläiksi ja niiden kehitysehdotukset valittamiseksi.

Haastankin nyt ihan jokaisen miettimään tätä pelolla johtamista. Onko se kenenkään etu pitkällä tähtäimellä? Mitä juuri sinä voisit tehdä asian hyväksi? Tämä on erittäin vakava ongelma joka on, kuten edellä mainittu, valitettavan laajasti käytössä.

Kati Johanna Nikunen