0

Roistojen perässä juokseminen on jäänyt viime vuosina vähemmälle

Elimäkeläinen Janne Sakkara on ensi vuonna työskennellyt 30 vuotta Kymen Vartiointipalvelussa. Hän aloitti työt heti armeijan jälkeen vahtimestarina.
– Työpaikkani oli pääosin Kouvolan Prismassa, jossa lähinnä työntelin ostoskärryjä ja hoidin pullonpalautusautomaattia.
– Työ oli fyysisesti aika raskasta, mutta tein sitä lähes kahdeksan vuotta, Sakkara kertoo.
Lopulta mies kuitenkin halusi muutosta ja siirtyi yöpiirivartiointiin.
– Siinä hommassa riitti toimintaa ja tapahtumia. Olen juossut roistojen perässä pitkin kaupunkia ja jopa junaradoilla. Huomasin olevani sisukas ja periksiantamaton. Siihen aikaan moni asia kuitenkin selvitettiin järkipuheella.
– Nykyisin roistojen perässä juostaan harvemmin, eikä järkipuhekaan enää tahdo auttaa. Ongelmat syntyvät usein alkoholin- tai huumeidenkäytön vuoksi, ja vartijankin työssä oma turvallisuus on aina pääosassa. Poikkeuksena on se, jos omaa tai toisen ihmisen henkeä uhataan. Silloin vartija voi käyttää kaasua, teleskooppipatukkaa ja käsirautoja.
– Vartijalla on kiinniotto-oikeus ja lupa käyttää voimakäyttövälineitä. Lupa myönnetään ainoastaan niille, jotka käyvät voimankäytön peruskurssinkurssin ja jatkossa vuosittain kertauskoulutuksen. Onneksi voimakäyttövälineisiin joudutaan turvautumaan varsin harvoin.

KymenVartiointipalvelun perustaja nimitti Janne Sakkaran yrityksen toimitusjohtajaksi 2002.
– En kokenut olevani mikään hallintoihminen, ja esimerkiksi toimistomme ensimmäinen tietokone oli minulle aluksi melkoinen kummajainen. Pari vuotta meni todella stressitilassa ja unettomia öitä vietellessä. Uutta oppimista oli niin paljon, Sakkara tunnustaa.
Vuodet vierivät, ja toimitusjohtajan tehtävät tulivat Sakkaralle osaksi arkipäivää. Vuonna 2014 yrityksen omistajan suunnitelmat yrityksen myymisestä isommalle, saman alan toimijalle eivät Sakkaraa innostaneet. Ostajaehdokasta ei puolestaan innostanut se, että Sakkara ei siirtyisi vanhana työntekijänä yrityskauppojen mukana. Lopulta päädyttiin siihen, että entinen omistaja jatkoi yrityksessä äänienemmistöllä ja Sakkara sekä kaksi hänen työkaveriaan ostivat osan yrityksestä.
– Kun yrityksen perustaja halusi vetäytyä eläkkeelle, mietimme yhtiökumppaneitteni kanssa, miten lähdemme kehittämään yritystoimintaamme. Muut eivät olleet innostuneita investoimaan, ja lopulta minä otin ison riskin ja lunastin yrityksen itselleni. Syynä siihen oli se, että olin tottunut työskentelemään itsenäisesti, enkä halunnut enää vieraan palvelukseen.
– Uskoin, että kovalla työllä pääsen aikanani omilleni.
Sakkaran lapsuudenystävä, Raussilasta lähtöisin oleva Pasi Aho kuuli Sakkaran yrityskaupoista, ja otti yhteyttä ystäväänsä.
– Pasi työskenteli Kotkassa turvallisuusalan yrityksessä ja halusi muutosta elämäänsä. Hän ehdotti, että laajentaisin Kymen Vartiointipalvelun toimintaa Kotkaan. En miettinyt kauaa, laajensin toimialaamme ja palkkasin Pasin palvelupäälliköksi.
Uuteen kaupunkiin laajentaminen ei kuitenkaan ollut helppoa, mutta onneksi paikallinen, pienehkö turvallisuusalan yrittäjä kauppasi omaa liiketoimintaansa Sakkaralle. Tämän kaupan mukana yritys sai valmiin asiakaskunnan ja paremman jalansijan Kotkassa. Nykyisin yrityksen toimialuetta ovat Kouvolan ja Kotkan lisäksi myös Iitti, Pyhtää ja Hamina.

– Yritystoiminnan kasvu on ollut melkoista, ja palveluvalikoimaamme on laajennettu monenlaisiin, pääasiassa turvallisuuteen liittyviin palveluihin. Uusin palvelumme on väestönsuojien tarkistukset.
Kymen Vartiointipalvelun palveluksessa on tällä hetkellä 31 työntekijää. Kesällä heitä saattaa kiireisimpään aikaa olla jopa 40. Tulevaisuuteen Janne Sakkara tähyää luottavaisin mielin.
– Kyllähän tämä homma sitoutumista vaatii, sillä periaatteessa olen töissä 24/7. Viime vuosina lomat ovat jääneet vähiin, mutta viikon verran olen vuosittain silti ehtinyt lomaakin pitää. Välillä on pakko levähtää.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Vaikuttaako korona joulusuunnitelmiisi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...