0

Kirjoituskilpailu nuorten elämän onnenhetkistä – Moni kirjoittaja iloitsee, kun perheeseen hankittiin lemmikki

Keskilaakso osallistui valtakunnalliseen paikallislehtikisaan, jossa alle 16-vuotiailla nuorilla oli mahdollisuus kuvata elämänsä onnellisinta hetkeä tekstillä tai videolla. Kirjoituksia tuli paljon ja videoitakin muutama.

Toimitus valitsi voittajiksi monen hyvän ehdokkaan joukosta Milla Karhun ja Lassi Puhakan.

– Useimmin onnen hetkiä tuotti lemmikki. Milla poikkesi linjasta kirjoittamalla sirkusharrastuksestaan. Lassi otti esille tärkeän ja ajankohtaisen aiheen: ystävyyden, kertoo päätoimittaja Stiina Kokkonen.

Voittajatyöt lähtevät valtakunnalliseen kisaan.

Korian koulun 6B kunnostautui luokkana.

– Sain sähköpostin kilpailusta rehtoriltamme ja kiinnostuin. Onnellisia asioita ei elämässä koskaan ole liikaa ja niiden muisteleminen on ihanaa. Näytin kilpailun mainoksen oppilaille ja tiedustelin halukkuutta osallistua kilpailuun. Palkinnot olivat houkuttelevat ja päätimme koko luokka osallistua, kertoo opettaja Antti Mäkinen.

– Kilpailuun meiltä meni aikaa kaksi äidinkielen oppituntia. Ensimmäisellä tunnilla oppilaat täyttivät lomakkeen, jossa pohdittiin onnellisuutta ja onnellisia asioita elämässä. Tällä tunnilla oppilaat aloittivat kirjoittamaan vihkoihinsa tekstiä ”Elämäni onnellisin hetki”. Läksynä piti kirjoittaa seuraavalle tunnille teksti valmiiksi. Seuraavalla äidinkielen tunnilla kirjoitimme läppäreillä tekstin puhtaaksi Word-ohjelmalla. Samalla harjoittelimme kirjoitusohjelmalla tekstin tasaamista sekä oman nimen, luokan, koulun, lehden nimen, kilpailun ja kilpailutekstin otsikon merkitsemistä selkeästi. Harjoittelimme myös tekstin lähettämistä sähköpostilla opettajalle.

Myös Sippolan koulu ja opettaja Tuomas Härkönen olivat aktiivisia.

Keskilaakso julkaisee osan kirjoituksista paperilehdessä ja osan kirjoituksista verkkosivuillaan. Kirjoituksia ei ole muokattu.

 

Silja Petäjäsaari
Kouvola

Oli keskikesä, olin kuusi vuotias. Kotikylälläni juoksi koira. Koiraa oli syytetty kanojen syömisestä. Koirallahan ei ollut omistajaa.

Meillä tosiaankin on koira, joka on kesäisin pihalla olevassa ketjussa. Koira oli aikaisemmin ollut jo pari kertaa pihallamme leikkimässä ja katselemassa koiraamme.

Joku oli yrittänyt houkutella koiraa kinkun avulla luokseen, mutta tuloksetta. Siskoni antoi koiralle juustoa ja siitähän koira tykkäsi! Äitini ja siskoni jatkoi koiralle juuston antoa, niin kauan, että se alkoi tottua ja luottaa meihin.

Piakkoin koira antoi jo silittää ja silloin se tapahtui. Koira antoi meidän ottaa itsensä kiinni. Nyt kun koira oli meillä ihan mielellään, vei äitini sen eläinlääkäriin katsomaan, jos sillä olisi sirua tai tauteja. Niitähän sillä ei ollut.

 

Verner Blomqvist
Kouvola

Odotin milloin koira syntyisi. Koiralle oli jo keksitty nimi mutta en kerro sitä viellä. Viikko meni.

Koiralle oli hankittu leluja ja olimme käynyt katsomassa sitä. Koira näytti siltä että en olisi nähnyt

sitä vuoteen vaikka olimme käynyt katsomassa sitä kaksi viikkoa sitten. Sillä oli pieni maha ja

valkoiset tassut. Odotin että se oppisi kävelemään paremmin. Nyt oli se päivä että huomenna

mentäisiin hakemaan koiraa. Aamulla heräsin aikaisin söin aamupalan nopeasti. Saimmekin hakea

koiran aikaisemmin ja nyt me lähdettiin. Lopulta me oltiin jo perillä. Paijasin hetken muita koiria.

Noel muuttaa omaan kotiin.

 

Aleksi Finnilä
Kouvola

Olin perheeni kanssa huvipuistossa. Huvipuiston nimi on Tykkimäki ja se sijaitsee Kouvolassa. OLIN VÄÄRINPÄIN TALOSSA. Ja muissa laitteissa. Ja sitten mentiin kotiin. Ja sitten me pakkasimme. Sitten menimme leirille. Siellä oli Kivaa vaikka siellä satoi aika paljon. Olin myös iskän luona. Ajoin myös mopolla. Ja hypin trampoliinilla. Kävin myös pyörällä metsässä. Loppu.

                                                                                                                                                                

Tomi Myllylä
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisin hetki oli, kun sain paljon hyviä kavereita. Sain nämä hyvät kaverit koulusta. Ja nämä kaverit ovat edelleen hyviä kavereita. Olen kavereideni kanssa (melkein) joka päivä ulkona.

                                                                                    

Tuomas Pajunen
Korian koulu 6B

Elämäni paras hetki oli, kun minun veikat syntyivät ja myös pikkusisko, koska niitten kanssa oli kiva puuhata ja tehdä asioita. Ja onnellinen juttu oli se, kun pääsin puistoon ekaa kertaa. Tarkoitan siis huvipuistoa. Mutta yksi tärkeimmistä hetkistä oli, kun sain kissan, joka on ollut koko elämäni ajan minun kanssa. Siinä on kaikki iloisimmat jutut, loppu.

                                                                                             

Ella Kimonen
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisin hetki oli se, kun saatiin koira. Olimme pitkän aikaa halunneet koiraa. Kun koiraa oltiin hakemassa, olin itse koulussa. Kun tulin kotiin, koira oli jo meillä. Saatiin sieltä mukaan koiran leluja, ruokaa ja vähän jotain muita tavaroita. Aluksi pelkäsin häntä, mutta en enää pelkää sitä. Sinä päivänä, kun hän tuli meille niin leikin hänen kanssa. Kiva on ollut seurata koiran kasvua ja muita sen touhuiluja ja niitähän riittää. Hän on myös hyvin utelias kaveri ja hänestä tulee hyvälle mielelle, kun seurailee sitä. Lenkillä hänen kanssaan on kiva käydä, vaikka en häntä kovasti jaksa pitää, kun häneltä jonkun verran löytyy vetovoimaa. Useasti kaupassa käydessä katselemme hänelle uusia leluja, kun hänellä on tapana rikkoa kaikki lelut mitä hänelle annetaan. Herkkuja hän söisi vaikka kuinka, kun taitaa olla pieni herkkupylly, mutta ei niitäkään mahdottomia määriä hänelle voi antaa. Hän on hyvin ihmisläheinen ja siitä tulee hyvälle mielelle, kun hän tulee vaikka jalkojen päälle nukkumaan.

                                                                                                            

Pheerawit
Korian koulu 6B

Mummolassa on hauskaa koska siellä paljon tekemistä. Löysin 20€ maasta, ja ostin kaverille karkkia. Olen kerran pelannut Pokemon go ja löysin Shiny Mewtwo, se on harvinainen Pokemon, ja se on vaikea saada.

                     

Oskari Tuoresmäki
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisin hetki oli, kun tulin koulusta kotiin ja isäni sanoi, että minua tulee hakemaan taksi. Siinä tilanteessa olin ihmeillään, että miksi ja minne. 10min myöhemmin pihaamme ei ilmestynyt taksi vain kummini, joka pyysi minua menemään hänen kanssaan kaupoille. No miksi en olisi suostunut, joten lähdimme. Kävimme ensin vain kaupoissa ostamassa minulle jotain, sen jälkeen menimme syömään Hesburgeriin ja tilasimme hampurilaisateriat. Syömisen jälkeen kello kävi jo illan puolelle ja menimme elokuviin, ostimme kymmenien eurojen edestä karkkia. Taas elokuvan jälkeen kävimme ravintolassa syömässä, vaikka maha olikin täynnä karkista. Tulin kotiin klo 10 ja sen jälkeen huomasin: ”Ai niin, läksyt unohtuivat”, mutta en enää jaksanut, eikä se suoraan sanottuna enää haitannut. Olin saanut päivän, jossa minun ei pitänyt huolia kertaakaan murheista ja siitä päättelen, että se oli minun elämäni onnellisin päivä.

                                                                                               

Milla Karhu
Korian koulu 6 B

Elämäni onnellisin hetki oli, kun olin pieni ja halusin opetella ajamaan yksipyöräisellä. Harjoittelin ahkerasti kolme vuotta, kerran viikossa. Välillä kyllästyin, mutta muistin aina, että jos on halu oppia, niin pitää harjoitella kovasti ja uskoa itseensä. Vuosia kului ja aloin olla jo hyvä polkemaan sillä. Sitten vihdoin opin ja olin niin onnellinen. Mutta päätin, että haluan oppia ajamaan puolet korkeammalla yksipyöräisellä, jota kutsutaan kirahviksi. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan, miten pääsisin sen kyytiin, sillä sehän oli tosi korkea. Sitten keksin, että voin laittaa pyörän nojaamaan puolapuita vasten ja kiipesin sen päälle käyttäen puolapuita. Sitten aloin harjoitella puolapuiden vieressä pitäen niistä välillä kiinni, sillä jos kaatuisin, voisin ottaa puolapuista kiinni. Kun se sujui, minä aloin harjoitella alastuloa. Se oli aluksi vaikeaa ja pelottavaa. Sitten se oli jo helppoa. Sitten äiti otti minun kädestä kiinni ja talutti minua vähän kauempana puolapuista. Kun se oli helppoa, niin uskalsin ilman, että pidän mistään kiinni. Se oli hauskaa. Olin tosi onnellinen, että olin opetellut ajamaan kirahvilla ja olin tosi taitava ja olin nähnyt paljon vaivaa.

 

Emmi Siren
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisin hetki oli oikeastaan kokonainen päivä. Olin 5-vuotias ja olimme menossa Repovedelle retkeilemään isäni puoleisen suvun kanssa. Meidän koiramme Nanu oli silloin vielä elossa ja hänkin tuli mukaan. Ensin kaikki tuli meille ja lähdimme 11 aikoihin. Menimme kahdella autolla ja kahdella moottoriveneellä. Menin meidän veneellä serkkujeni Ainon, Oton ja Nellin kanssa, ja totta kai isä ja hänen veljensä tuli myös. Kaikille tuli nälkä, joten menimme uimaan ja grillaamaan. Toisessa veneessä menijät olivat siellä ennen meitä. Siinä meni mummoni, Nanu, kaksi iskän veljeä ja niiden naisystävät. Menimme serkkujeni kanssa uimaan, ja tietenkin minä juoksin ekana. Aikuiset jäivät grillaamaan paitsi isäni, joka tuli snorklaamaan. Kun olimme syöneet nakkeja ja makkaroita, niin olimme valmiita lähtemään. Kun olimme määränpäässä, menimme kävelemään riippusillan ja siitä jonkun reitin takaisin teltoille. Olimme serkkujeni kanssa piilosta ja, kun olimme jotain pelleilleet, söimme iltapalan ja menimme nukkumaan. Minä ja siskoni nukuimme veneessä. Söimme aamupalaksi kerrossämpylöitä. Kun lähdimme tulemaan takaisin, menimme keskelle järveä pelastusliiveillä, ja iskäni teki meille aaltoja. 

 

Santtu Hiltunen
Korian koulu 6B

Kisat alkavat sillä, kun olen odottamassa ja samalla jännittämässä sitä, koska minun erä alkaa. Siinä samalla, kun odottelin, niin puhuin kavereiden kanssa, jotta jännitys rauhoittuisi edes vähän. Sitten erä alkaa ja alkaa taas jännittämään. Sitten olen lähtövalmiina ja kuuluu: ”Paikoillanne, piip!” ja 400 metrin matka alkaa. Uin reipasta vauhtia vastustajien perässä säästellen voimia. Matkan aikana piti tyhjentää lasit vedestä samalla, kun uin. Mietin myös kaiken näköistä ajan kuluttamiseksi. Piti myös pysyä laskuissa, että paljonko on uinut, muuten olisi tullut hylky, jos olisin pysähtynyt vahingossa kesken matkan. Olin jo kaukana muista ja oli loppusprintin aika eli viimeinen suora, jonka menin täysiä ja voitin.

 

Joona Tuominen
Korian koulu 6B

Minun onnellisin hetki on iso retki asuntoautolla. Olin onnellinen, koska en ollut käynyt asuntoautossa. Retki jäi pitkäksi aikaa mieleeni. Aluksi lähdettiin Jumboon ja siitä flamingoon. Retki kesti 2 päivää. Ensimmäisenä päivänä oli sateinen päivä ja minä tykkään retkeillä sateella. Olimme yhden yön Flamingossa ja siitä lähdettiin kotiin. Kun päästiin kotiin, niin siitä seuraavalla viikolla saatiin 2 kania.

                                                                                

Aino Nyholm
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisin hetki on meidän Kreikanmatka.

Kun astuu lentokoneesta ulos, tuntee lämpimän ilman. Se on paras tunne mitä tiedän. Hotellihuoneemme oli hieno. Tai se ei periaatteessa ollut hotelli, vaan vähän niin kuin kylä.

Siellä oli monia erilaisia pieniä taloja. Kun lähdimme uimaan, aallot olivat älyttömän korkeita. Kelluimme niissä melkein tunnin. Se oli todella hauskaa. Välillä aallot olivat niin korkeita, että jouduimme veden alle. Onneksi siitä nousi itsestään takaisin pinnalle. Iltapäivällä vuokrasimme polkuveneen, jonka katolta meni liukumäki. Poljimme vedessä jonkun matkaa, kunnes pysähdyimme. Laskimme siskoni kanssa liukumäellä suoraan veteen. Vesi siellä oli tosi syvää, mutta niin kirkasta, että pohjaan näki helposti. Laitoin snorkkelit päähän, ja lähdin sukeltelemaan. Veden alla näky oli upea. Siellä oli satoja erilaisia kaloja. Otin snorkkelin hengitysputken irti, ja sukelsin syvemmälle. Yhtäkkiä huomasin kilpikonnia. Sanoin muille, ja hekin tulivat katsomaan. Se oli uskomatonta. En ollut ikinä ennen nähnyt niitä oikeassa elämässä.

Illalla lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme kivan näköisen ravintolan, johon sitten menimme. Ruoka oli todella hyvää. Lähdimme takaisin hotellille. Olimme käymässä nukkumaan, kunnes aloimme kuulla piippausta. menimme parvekkeelle ja huomasimme että se oli palohälytys. Se tuli jostain toisesta talosta. Meille tultiin kertomaan, että joku oli yrittänyt paistaa keksejä. Siellä ei ollut tulta, vain savua. Onneksi ei käynyt pahemmin. Sitten kävimme nukkumaan.

 

Axl Mackintosh
Korian koulu 6B

Minun elämäni onnellisin hetki oli, kun minun isoisäni selvisi hänen kolmannesta syövästään.

Minä ja minun isoisäni, jota sanon Patuksi, ollaan oltu aina parhaita kavereita. Hän onneksi asuu 150 metriä meiltä, niin pääsen sinne joka päivä. Hänellä oli ollut ennen sitä syöpä maksassa kaksi kertaa ja kolmas syöpä oli keuhkoissa. Kolmannen syövän takia Patu oli viikon sairaalassa leikkauksessa. Onneksi hän selvisi, mutta läheltä piti, että ei olisi kotiin takaisin tullut. Patu yhä taistelee kahta syöpää vastaan.

 

Topi Lehtmäki
Korian koulu 6B

Suunnittelimme kesälomamatkaa Linnanmäelle. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Reissu kuulosti jännittävältä. Mietin minkälaisia laitteita ja värivaloja tulen näkemään. Lähdettiin matkaan jo aamuvarhain. Eväät tuli jo syötyä alkumatkasta. Kun viimein pääsimme perille, vatsanpohjassa kutkutti. Tuntui kuin perhosia olisi vatsassa.

Pyysin isääni mukaan Puuvuoristorataan. Istuimme vuoristorataan ja se lähti liikkeelle. Nautin joka noususta, kiepistä ja laskusta. Se oli elämäni onnellisin hetki.

 

Julia Toivonen
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisimpia hetkiä ovat olleet, kun pikkusiskoni ja pikkuveljeni syntyivät. Ennen kun he syntyivät, olin ollut surullinen, koska en keksinyt mitään tekemistä, ulkona oli tylsää leikkiä yksin, halusin sisaruksen, jonka kanssa voisin nukkua samassa huoneessa ja leikkiä yhteisillä leluilla. Heti kun pikkusiskoni syntyi, leikin hänen kanssa joka päivä vauvojen leluilla, koska hän oli vielä liian pieni ulkona majojen rakentamiseen. Meni muutama vuosi siihen, kunnes pikkuveljeni syntyi. Siskoni oli jo 5-vuotias ja minä itse 9-vuotias. Sitten siskoni pääsi jo ulos leikkimään ja tekemään majoja. Myöhemmin kun veljeni oli 4-vuotias, aloimme leikkiä kunnolla kolmestaan joka päivä.

Aloitin tanssin 6-vuotiaana. Minua jännitti, koska oli tulossa ensimmäinen esiintyminen yleisölle, sitten oli aika esiintyä ja menin lavalle kavereideni kanssa. Tanssiminen meni hyvin. Olin todella iloinen, että olin uskaltanut voittaa pelkoni. Siitä asti olen ollut rohkea esiintymisessä.

 

Tony Pasanen
Korian koulu 6B

Koiran nimi on Nella

Minun elämäni onnellisin hetki oli, kun sain koiran lemmikiksi. Tämä on elämäni onnellisin hetki, koska sain yhden tärkeimpiä kumppaneita. Minä sain nähdä hänet, kun äitini kaveri tuli käymään meillä ja minä leikin Nellan kanssa ja minusta se oli kivaa ja että meistä tulisi hyviä kavereita. Me saatiin Nella, koska Nellan omistaja oli huonossa kunnossa ja siksi Nella tuli meille hoitoon. Ja sitten Nellan omistaja antoi sen meille. Silloin minä aloin ottaa Nellasta kunnolla huolta ja olen pitänyt tähän saakka ja aion pitää hänen kuolemaansa saakka.

 

Teea Koskinen
Korian koulu 6B

Elämäni onnellisin hetki oli, se kun astuin ensimmäistä kertaa koulun ovesta sisään, ja olin valmis ensimmäiseeni koulupäivääni. Minua jännitti aivan hirveästi, mutta samalla olin todella innoissani. Meidän opettajamme, Tomi Pasi, keräsi kaikki luokkani oppilaat aakkosjärjestyksessä jonoon. Kävelimme opettajan johdolla luokkaan, joka sijaitsi koulun ylimmässä kerroksessa. Luokkahuone tuntui todella suurelta ja siellä oli paljon pulpetteja. Jokaiselle oli merkitty omat paikat, kävimme istumaan omille paikoille ja saimme laittaa pulpetteihimme omia tavaroita, kuten kulmalukkokansion ja penaalin. Ensimmäisellä välitunnilla tutustuin uusiin luokkatovereihini, joiden kanssa olen edelleen ystäviä, sekä saanut ikimuistoisia muistoja. Varsinaisen koulupäivän päätteeksi oli vielä vähän jännitettävää, nimittäin iltapäiväkerho.

 

Niko
Savero

Kun heräsin, ajattelin: – ”Minkähänlainen päivä on tänään koulussa?” Menin alakertaan valmistautumaan koulupäivään. Lähdin kävelemään bussipysäkille. Bussi tuli aika nopeasti.  Koulussa ei ollut mikään maailmanparas päivä, mutta hyvä päivä kuitenkin. Pelasin jalkapalloa välitunneilla. Kun koulu loppui, menin bussiin ja sillä kotiin. Kotona menin heti tekemään läksyt. Läksyt tehtyäni, menin alakertaan katsomaan televisiota. Hetken katsottuani äiti pyysi minua luokseen, koska hänellä oli jotain asiaa. Äiti sanoi että: – ”Pääset huomenna mummolle yöksi ja sen jälkeen te lähdette laivalle.” Minä olin, niin iloinen että minulta pääsi onnesta itku. Kysyin: – ”Ai ihan oikeastiko?” Äiti vastasi naurahtaen että: – ”No joo joo!” Otettiin vielä kuva, kun minä olin itkusilmässä passin kanssa.  

Saini Turkia
Liikkala

Noin kolme vuotta sitten sain kissanpennun, Hänen nimeksi tuli Herrasmies, mutta me sanotaan häntä Herkoksi. Hän on musta mutta rinnassa on vähän valkoista. Herrasmies on 3v. Ja hän on poika. 

Kun äiti tuli töistä kotiin minä kysyin että muistitko syntymäpäivälahjani? Äiti sanoi että ei muistanut mutta sitten hän otti kissanpennun hänen neuleestaan olin todella onnellinen. Kaikki leikkivät Herkon kanssa. Hän nukkui ensimmäisen yön minun huoneessani. 

Silloin oli lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä. Ja tämä tapahtui kesän alussa Liikkalassa olohuoneessa ja kotona. 

Meillä on myös kaksi muuta kissaa ja kaksi koiraa eli viisi kotieläintä.  

 

Justus Jarva
Savero

Minä ja minun perhe meni katsomaan koiranpentuja. Oli kahdeksas kuukausi ja kylmä aamu. Koiran pentujen rotu oli kääpiösnautseri. Ne olivat pieniä koiranpentuja. Me käytiin katsomassa niitä lahdessa varmaan. Koiranpennut olivat syömässä, kun mentiin katsomaan niitä. Ne söivät koiran puuroa joka haisi pahalle. Kun meille oli jo valittu kaksi kuukautisista pennuista mikä me saadaan. Mutta sillä oli sydän vähän väärässä paikassa. Kului kaksi kuukautta ja me saatiin koira. Se ei haitannut koiran elämää, kun sen sydän oli väärässä paikassa ja se oli hyvä. Koiran nimeksi annettiin Rommi ja se on kymmenen kuukautta vanha. LOPPUJ   (Se syö kaiken mitä talosta löytyy)

 

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Aiotko ottaa koronarokotteen, kun se tulee mahdolliseksi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...