0

Aika jonka sain – Elokuva sinnikkyydestä, ystävyydestä ja rakkaudestakin

Tuukka Temosen käsikirjoittama ja ohjaama Aika jonka sain -elokuvan ensi-ilta oli 13. maaliskuuta. Muutama päivä sen jälkeen elämä Suomessa muuttui totaalisesti, sillä koronaviruksen todettiin levinneen maahamme, ja varsin pian myös elokuvateatterit sulkivat ovensa.
Nyt elämä alkaa hiljalleen normalisoitua, ja Temosen elokuva pyörii elokuvateattereissa.
Kävin katsomassa elokuvan viime viikolla Studio 123:ssa Kuusankoskitalossa. Korona-aika on huomioitu hyvin elokuvateatterissa, ja katsojat noudattivat annettuja etäisyysohjeita kiitettävästi.

Aika jonka sain -elokuva on tositapahtumiin pohjautuva elokuva, joka kertoo aktiivisesti ratsastamista harrastavasta Jaana Kivimäestä, jonka elämä muuttuu totaalisesti kertaheitolla, kun hän halvaantuu vakavassa onnettomuudessa.
Jaana (Olga Temonen) on ravintoloitsija ja kahden lapsen äiti, jonka vapaa aika kuluu ratsastuksen parissa.
Jaana elää yhdessä karismaattisen, mutta äkkipikaisen miesystävänsä Markon (Sebastian Rejman) kanssa. Elokuvan alku peilaa heidän parisuhdettaan, josta ei puutu myöskään väkivaltaa.

Jaana harrastaa aktiivisesti ratsastamista ja kilparatsastusta. Hevoset kuuluvat olennaisena osana hänen elämäänsä. Naisen elämä muuttuu kuitenkin kertaheitolla, kun hän halvaantuu vakavassa onnettomuudessa.
Alkushokin jälkeen alkaa yhden naisen uskomaton selviytymistarina ylä- ja alamäkineen.
Pitkässä toipumisprosessissa apuna ovat läheisten lisäksi psykoterapeutti (Satu Silvo) ja todellinen sydänystävä (Pilvi Hämäläinen), jollaisen joka ikinen ihminen haluaisi rinnalleen.

Elokuva on siis vahvan naisen selviytymistarinan lisäksi myös kertomus lujasta ystävyydestä ja myös rakkaudesta. Sen Jaanan elämään tuo mies (Ville Myllyrinne), joka rakastuu upeaan, periksiantamattomaan naiseen, eikä näen häntä rampana, pyörätuoliin sidottuna reppanana.
Isossa roolissa ovat myös hevoset, jotka omalta isolta osaltaan ovat auttamassa Jaanaa toipumisen tiellä. Rakkaus noihin isoihin, uljaisiin eläimiin kannustaa häntä nousemaan hevosen selkään ja ryhtymään tavoittelemaan unelmaa olympiatason pararatsastajana.

Aika jonka sain on elokuva, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Se sopii hevosihmisten lisäksi ihan jokaiselle – naisille ja miehille.
Tarina tempaisee mukaansa, eikä tunti 44 minuutin aikana tarvitse todellakaan vilkuilla kelloa. Olga Temonen on Jaanan roolissa riipaisevan vakuuttava, ja mukaan elokuvateatteriin kannattaa varata myös nenäliinoja.
Elokuvalla on kuitenkin onnellinen loppu. Kaiken muuttava onnettomuus voi olla myös uuden elämän alku. Siihen tarvitaan kuitenkin valtava määrä sinnikkyyttä ja tiheää tukiverkostoa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Kannatatko kasvomaskin käyttöä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...