0

Arboretum Mustila koordinoi pähkinäkasvien kasvatuskokeilua

Syötävien pähkinöiden kasvatusmahdollisuuksia Suomessa ei ole toistaiseksi juurikaan tutkittu. Tästä huolimatta Etelä-Suomessa luonnonvaraisen pähkinäpensaan hasselpähkinöitä on hyödynnetty ravinnoksi kivikaudelta asti. Lajin levinneisyysalue Etelä-Suomessa on riittävän suuri, että sen populaatiosta voitaneen valikoimalla löytää suurempia pähkinöitä tuottavia, runsassatoisia viljelykantoja. Jalostustyötä on jo aloitettu muutamien kasviharrastajien toimesta. Hankkeessa työtä tullaan jatkamaan hajautetusti eri puolilla Etelä-Suomea, ja ehkä pohjoisempanakin, onhan pähkinäpensas menestynyt viljeltynä vielä Keski-Suomessa asti.

Arboretum Mustila toimii hankkeen koordinaattorina ja sillä on eräänlainen vetovastuu.
– Lisäksi olemme hankkineet ja hankimme uutta koemateriaalia pähkinäkasveista, joilla voisi olla mahdollisuuksia menestyä Suomen ilmastossa jo nyt ja varsinkin jatkossa, kertoo toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen.
Mustilalla on myös laaja yhteistyöverkosto tiede- ja tutkimusmaailman, ammattimaisten alan toimijoiden sekä kasviharrastajien piirissä.
– Myös arboretumin ystäväyhdistyksen 500 jäsenen joukossa on paljon sellaisia, jotka osallistuvat omissa istutuksissaan monenlaiseen koekasvatukseen ja myös raportoivat tuloksista.

Kotimaisen pähkinän lisäksi myös sen ulkomailla valikoituja lajikkeita tullaan ottamaan mukaan viljelykokeisiin. Monet näistä ovat menestyneet lupaavasti Ruotsin itärannikolla vielä Vaasan korkeudella. Suomessakin joitakin näistä on kokeiltu jo muutamia vuosia hyvällä menestyksellä. On hyvin todennäköistä, että pähkinäpensaan kaupallinen viljely tulee yleistymään Suomessa lähitulevaisuudessa. Tämä hanke pyrkii tekemään haaveesta todellisuutta kartoittamalla meillä menestyviä kasvikantoja.
Myös puumaisia pähkinälajeja tulisi kokeilla laajemmin Suomessa. Koristepuina on kasvatettu jo pitkään eri jalopähkinälajeja.
Kaikki jalopähkinät tuottavat syötäviä pähkinöitä, mutta pähkinöiden kuoren paksuus, avattavuus ja syötävän pähkinän osuus vaihtelee suuresti. Pohjois-Amerikassa on jalostettu jo yli sadan vuoden ajan jalopähkinöitä erityisesti syötävien pähkinöiden viljelyä varten. Hankkeen myötä saadaan näitä viljelykantoja kokeiluun myös suomalaisille harrastajille. Nämä tulevat sisältämään amerikanjalopähkinän, mustajalopähkinän ja herttajalopähkinän siementaimia sekä eri lajien ja lajikkeiden välisiä risteymiä. Maailmalla yleisimmin viljelty jalopähkinä on saksanpähkinä, jonka laaja levinneisyysalue ulottuu Itä-Euroopasta Keski-Aasian kautta aina Himalajan vuoristoon ja Kiinaan asti. Toistaiseksi sen viljelyä ei ole pidetty mahdollisena Suomessa. Tässä hankkeessa tullaan levittämään talvenkestävinä pidettyjen viljelykantojen siementaimia erityisesti Valko-Venäjältä ja Georgiasta. Valkovenäläisiä saksanpähkinän siementaimia on viljelty onnistuneesti Ruotsin itärannikolla jo liki 20 vuoden ajan. Ne ovat osoittautuneet siellä talvenkestäviksi ja tulleet aikaisin satoikään. Pähkinäsatokin on ehtinyt kypsyä hyvissä ajoin ennen talvea.
Edellä mainittujen lajien lisäksi välitetään pieniä määriä valkohikkorin, liuska- eli seitsikkohikkorin sekä kestävimpien kastanjoiden taimia. Mukaan otetaan myös syötäväksi kelpaavia tammikantoja, joiden oletetaan menestyvän hyvin Suomen ilmastossa.
Tulevaisuudessa tullaan kartoittamaan myös suurisiemenisten mäntyjen kasvatusmahdollisuuksia. Yleisen sembramännyn siemen on keskimäärin varsin pieni ja todella suurisiemeniset lajit taas ovat herkkiä erilaisille sienitaudeille tai ilmastollisesti liian arkoja. Alkuvaiheessa suurin kiinnostus kohdistuu koreansembran viljelymahdollisuuksien selvittämiseen.

Viikon kysymys

Kutsuuko sohva ja MM-hiihdot?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...