0

Kolumni. Terhi Piiroinen kehottaa karanteeniin: Se on ainoa keino pysyä terveenä

Olin lomalla toisella puolella maailmaa Yhdysvalloissa lukiessani Suomen ensimmäisistä koronaviruksen tartuntatapauksista. Uutisissa kerrottiin kuinka ulkomailta Suomeen tulleet olivat tuoneet tuliaisina koronaviruksen ja tartuttaneet sen tietämättömyyttään myös muihin ihmisiin. Seurasin samaan aikaan amerikkalaisten tartuntatilastoja, jotka kasvoivat kymmenestä satoihin muutamassa päivässä. Kylmä totuus iski konkreettisesti vasten kasvojani kotimatkan alussa Los Angelesin lentokentällä. Näin siellä todella sairaita ihmisiä. He olivat harmaita ja yskivät terveiden ihmisten keskellä kovaäänisesti kuulostaen siltä kuin olisivat olleet tukehtumaisillaan.

Olin aiemmin maalaisjärjellä ajatellut, että sairaiden ihmisten matkustamista rajoitettaisiin välittömästi. Näin ei käynyt. Luulin myös, että ihmisiä testataan viruksen varalta lentokentillä tai viimeistään kotimaahansa saavuttuaan matalalla kynnyksellä. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Olin myös luottanut siihen, että sairaat ihmiset tajuaisivat pysyä kotona tai karanteenissa. Harhaluulo tämäkin. Ihmiset saivat liikkua liian vapaasti ja liian pitkään. Järkytyin, sillä tajusin koko kansakunnan olevan pahemmassa lirissä kuin olisin voinut kuvitella. Korona levisi kuin kulovalkea ja vieläpä luvan kanssa.

Vierailin yhteensä kuudella eri lentokentällä ja neljässä eri osavaltiossa ympäri Yhdysvaltoja reilun kahden viikon aikana. Mitään rajoituksia ei ollut. Pesin käsiä kyynärpäitä myöten kuin leikkaussaliin menossa oleva kirurgi, suojasin hengitykseni, käytin käsidesiä ja välttelin turhia ihmiskontakteja. Nyt kuitenkin puhutaan suurista ihmismassoista ja vaarallisesta viruksesta, joten näin jälkiviisaana voisi sanoa, että ainoa keino suojautumiseen olisi ollut totaalinen eristäytyminen muista. Saavuin Suomeen maanantaina 9. maaliskuuta. Pian tämän jälkeen tulin huonovointiseksi ja sain yskän.

Ymmärsin välittömästi, että perheeni oli matkani jälkeen pysyttävä karanteenissa ja kotona. Tämä ei kuitenkaan ollut valtakunnallinen ohje – päinvastoin, ihmisiä kehoitettiin rauhallisin mielin jatkamaan normaalia elämää maailmalla jylläävästä viruksesta huolimatta. Minulle tuli mielikuva, että Covid-19 -virusta jopa vähäteltiin valtakunnallisella tasolla verraten sitä tavallista ärhäkämpään flunssaan, ja kaikki saivat edelleen liikkua ja työskennellä ulkomaan matkojensa jälkeen normaalisti. Olisin saanut myös viedä lapseni päiväkotiin, vaikka olin itse kipeä. Tämä ei tullut kuuloonkaan. Jotkut väittivät toimintaani ylireagoimiseksi ja turhaksi hössöttämiseksi. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä.

Kotiinpaluun jälkeen keskiviikkona alkoivat keuhkokivut, mutta en päässyt koronavirustestiin, koska olin verrattaen hyväkuntoinen, eikä matkani määränpää ollut muutamilla silloin määritellyillä Euroopan tai Aasian epidemia-alueilla. Sitähän en voinut tietää, olinko ollut koronavirusta sairastavan lähellä, koska ympärilläni oli yhden matkustusvuorokauden aikana tuhansia ihmisiä. Lentokentillä oli suuria italialaisten joukkoja, jotka huusivat jotain kiukkuisina käsiään levitellen. Kaikkialla oli yskiviä ihmisiä.

Suomen hallitus heräsi siinä vaiheessa, kun tartuntaketjuja ei pystytty enää jäljittämään tarkasti. Koronanvastaiset näkyvät toimet alkoivat pikkuhiljaa ja kasvoivat järeisiin mittasuhteisiin pakkokeinolain avulla. Napakat otteet tulivat tarpeeseen, mutta olivat jo siinä kohtaa auttamattomasti myöhässä. Tauti oli jo levinnyt pitkän aikaa vapaasti – minkä näin omin silmin päiviä aiemmin. Samaan aikaan keuhko-oireeni pahenivat nopeasti siten, että suurin osa ajasta meni nukkuessa. Vointi oli huono.

Sain sairaanhoitajaystäviltäni erinomaisia neuvoja, kuten sen, että lääkkeenä tulisi käyttää ainoastaan parasetamolia. Tein keuhkoja avaavia harjoituksia puhalluspullolla ja kävin päivittäin viiden minuutin ajan kuumassa saunassa hengittelemässä. Join lämmintä hunajajuomaa ja söin runsaasti vitamiinia. Pystyin nukkumaan ainoastaan kylkiasennossa, koska muuten tuntui happi loppuvan. Muina oireina olivat haju- ja makuaistin heikkeneminen, ruokahaluttomuus, lyhytkestoinen ripuli, lievä kuume, huimaus, väsymys ja ääreisverenkierron häiriöt. Tämä jatkui ailahdellen kaksi viikkoa, eli 14 päivää, ja jatkuu lievempänä edelleen.

Soitin ensimmäisen viikon aikana yhteensä kahdeksan kertaa Kymsoten päivystykseen ja terveyskeskukseen. Toisella viikolla luovutin ja jatkoin sairastamista kaikessa hiljaisuudessa oman kodin uumenissa. Valitettavasti minua ei testattu koronaviruksen varalta, eikä minua tutkittu tai hoidettu muuten kuin puhelimitse. Ymmärrän tämän, koska virukseen ei ole yleisesti jaettavaa lääkettä ja testit on säästettävä tärkeää työtä tekeville terveydenalan ammattilaisille sekä riskiryhmille. Ihmisten on tyydyttävä kohtaloonsa ja sairastettava kotona niin kauan kuin pystyvät siihen kuormittamatta terveydenhoitojärjestelmää. Kaikkia ei voida testata, eivätkä resurssit riitä kuin vakavien tapausten hoitamiseen – jos edes niihin. Tahdon muistuttaa, että virukseen liittyvät uhkakuvat olivat yleisessä tiedossa jo kuukausia sitten.

Rehellisyyden nimessä THL:n luomat raamit testaukseen ja taudin hillintään kuulostavat kansainvälisellä mittarilla vajavaisilta. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että koko maan pysäyttämisen sijaan hillittäisiin taudin etenemistä testaamalla. Oma sairauteni todettiin puhelimen välityksellä pitkittyneeksi influenssaksi ja määrittelemättömäksi flunssaksi. Nyt odotan mahdollisia jälkitauteja. Onneksi muu perhe on pysynyt terveenä ja oireettomana. Mielestäni olisi ensisijaisen tärkeää, että Suomen sisällä olevat epidemia-alueet eristetään ja asetetaan ulkonaliikkumiskieltoon, aivan kuten olen eristänyt itseni, enkä ole lähtenyt levittämään pöpöä pitkin asuinaluettani.

Sain erinomaista palvelua Keltakankaan terveysasemalta puhelimen välityksellä, josta haluan osoittaa suuren kiitoksen myös tätä kautta. Säännölliset liikuntaharrastukset ja terveelliset elämäntavat ovat varmasti osaltaan auttaneet pitämään sairauden lievempänä. Olen myös ollut todella ehdoton karanteenin suhteen, enkä ole ottanut riskiä taudin leviämisestä – vaikka se tosiaan olisi ollutkin pelkkää flunssaa. Siksi minulla on kaikille yksi neuvo: Pysykää kotona ja ottakaa tämä tilanne vakavasti. Suomen pahin epidemia on vasta edessä. Minä olen 36 vuotta nuori, perusterve ja hyväkuntoinen, mutta silti kaaduin petiin hengästyneenä pienen ulkoilun jälkeen. Suomen terveydenhoidon kapasiteetti ei tule riittämään, jos ihmiset eivät noudata karanteenia.

Kaikki järjestyy, mutta nyt on pysyttävä terveenä. Se onnistuu ainoastaan sillä, että pysyt kotona. Jatkamme kotikaranteenia niin kauan kuin koemme sen tarpeelliseksi. Karanteenista voi myös nauttia ja sen aikana voi tehdä pihahommia, leipoa, katsoa elokuvia, siivota kaappeja tai yksinkertaisesti vain pysähtyä nauttimaan perheen läsnäolosta. Valitettavasti ihminen oppii yleensä vaikeimpien kokemusten kautta arvostamaan asioita, jotka muuten olisivat monelle itsestäänselvyyksiä.

Terhi Piiroinen
Toimittaja

3 kommenttia aiheesta “Kolumni. Terhi Piiroinen kehottaa karanteeniin: Se on ainoa keino pysyä terveenä

  • 22.3.2020 at 19:48
    Permalink

    Pahempaa tulee lähiaikoina, kun Espanjasta tulevat sairaat otetaan leväperäisesti vastaan.

    Reply
  • 22.3.2020 at 22:49
    Permalink

    Jäisin kyllä ehdottomasti kotiin, mutta on pakko mennä töihin hoitamaan niiden vanhempien lapsia, jotka ovat vielä töissä.

    Reply
  • 23.3.2020 at 08:37
    Permalink

    Erittäin tärkeä ja hyvin perusteltu kirjoitus ajankohtaisesta epidemiasta. Selkeä ja hyvin jäsennetty teksti, josta huomaa toimittajan ammattitaidon
    heti alkuteksteistä lähtien.
    Kai Roivas

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Koetko Uudenmaan liikkumisrajoituksen tarpeellisena?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...