0

Kolumni: Italiassa asuva Hanna Maria Laakso toivoo, että Suomessakin ymmärretään, että kontaktia pitää välttää, jopa liioitellusti

Olen tällä hetkellä Salernossa, Etelä-Italiassa. Salerno on 130 000 asukkaan kaupunki, johon Amalfin rannikko päättyy. Napolista etelään.
Koko Italia on siis kotikaranteenissa eli kaupassa ja apteekissa saa käydä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saat käydä lähimmässä kaupassa ja kun pieniä ruokakauppoja on lähes joka toisessa korttelissa, lähimpään kauppaan on matkaa max. 5 minuttia eli ulkona tulee päivässä oltua max. 10 minuuttia.

Kirjoitin fb:n muutama päivä sitten.
”Klo 15.15 poistun kodista kauppaan. Kolmen, neljän, viiden metrin etäisyydeltä vilkaistaan vienosti, silkkihuiviin tai maskiin piiloutuen. Vastaantulijoita on viidestä kahdeksaan, normaalin sadan sijaan.
Kaurismäkeläinen minimalismi on vallannut eteläitalialaisen korttelin tunnelman.
Kaupan kassalla seuraava miesasiakas odottaa vuoroaan kolme metriä taaempana. Vain katseita vaihdetaan, sanat ovat turhia.
Takaisin päästyäni työnnän pääni ikkunasta ulos ja suljen silmäni paahtavan kevätauringon häikäisemänä. Silmäni avattuani näen vastapäisellä kattoterassilla toisen blondin: valkoisen kissan. Katselemme toisiamme yhtä hämmentyneinä hetken.
Kello 18 aikoihin ilta-auringon laskettua korttelin eräältä parvekkeelta lähtee kaikumaan sopraanon O sole mio, mitä seuraa aplodit parvekkeilta ja terasseilta… sekä kauempana jossain megafonista tuleva muistutus vain syyn kanssa poistumisesta kotoa.
O sole miot jatkuvat ja kello 18.20 mukana on jo mikrofoni. Kulttuurilla ja taiteella on aina ollut merkittävä rooli vaikeina aikoina.
Terasseille syttyy valoja. Lapset kiljahtelevat, koirat haukkuvat, keitetyn spaghettin tuoksu tulvahtaa ilmaan. Elämä jatkuu.”

Eli tosiaan ihmisiä näkyy kadulla vähän. Suru ja huoli näkyvät ihmisten kasvoilla. Samanaikaisesti kuitenkin italialaisilla on mieletön yhteenkuuluvaisuuden tunteen voimavara. Monena iltana kello 18 koko maa kokoontuu parvekkeille ja lauletaan lauluja. Kello 21 sytytetään kynttilöitä ikkunoille kiittääksemme lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa. Italian armeijan koneet ajoivat ilmaan Italian lipun värit, jotka näkyivät taivaalla kuin sateenkaari. Pienet lapset ovat piirtäneet ja maalanneet sateenkaaria, jonka päällä lukee ”tutto andra bene” (kaikki menee hyvin). Jokainen tietää, missä paineessa Italian sairaalat tällä hetkellä ovat, mutta toinen toisiimme valamme uskoa ja luottamusta. Usko, toivo ja rakkaus, se näkyy nyt arjessa.
Ja ainakin täällä italialaiset noudattavat upeasti annettuja sääntöjä. Esimerkiksi kaksi ihmistä eivät saa jutella kadulla keskenään. Yksin on kuljettava paikasta paikkaan ja etäisyys toiseen ihmiseen on oltava riittävä. Poliisi ja armeija vartioivat kaupunkia ja jos sääntöjä ei noudateta tulee sakkoa tai jopa vankeustuomio. Toivon, että Suomessakin ymmärretään nyt se, että kaikkea mahdollista kontaktia pitää välttää, jopa liioitellusti. Vain tällä keinolla virus saadaan talttumaan. Tämä ei ole mikään vitsi, että poliisit pitää ottaa vartioimaan sääntöjä, vaan nyt on kyse monen, liian monen, elämästä ja kuolemasta.

Huomasin itse, että kun virus alkoi levitä Suomessa, omat suomalaiset tuttavani alkoivat kysellä, miten siellä menee. Eli kun pelko tulee omaan elämään, vasta sitten ymmärrämme ja tajuamme mistä tässä oikein on kyse ja meitä alkaa ihan oikeasti kiinnostaa mitä tapahtuu. Tästä syystä toivon, että ihmiset ottavat tosissaan myös Suomessa kaiken kontaktin välttämisen. Tämä myös saa minut ajattelemaan, että kaikessa karmeudessaan, tämä kokemus lisää ihmisten empatiataitoja. Opimme tekemään asioita toista ihmistä ajatellen. Pidämme huolta itsestämme, jotta toinen vierellämmekin säilyisi terveenä. Opimme myös elämään kiitollisina ja nauttimaan tässä ja nyt pienistä arjen askareista. Jonain päivänä saamme taas mennä vapaasti istumaan puiston penkille tai merenrantaan nauttimaan ihanasta kuumasta espressosta, painaa silmämme kiinni kirkkaan auringon paistaessa ja unelmoida hetken.

Pienyrittäjältä kysytään tietysti paljon pinnaa, kun kevätaurinko paistaa tosiaan ulkona niin ihanasti ja asteita on noin +16. Suurin osa myynnistä on menetetty toistaiseksi ja kuitenkin toiveikkaana uutta yritetään luoda tietokoneen ääressä istuen ja maailmaan yhteyttä pitäen. Jos tietokone temppuilee, yhteys ulkomaailmaan on kadotettu. Tämäkin ehti jo tapahtua 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Koetko Uudenmaan liikkumisrajoituksen tarpeellisena?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...