0

Tuhkasta nousi kiitollisuus

Jaana ja Pasi Malin tietävät henkilökohtaisesti, mitä merkitsevät uutiset, joissa kerrotaan kodin, tallin tai esimerkiksi navetan tulipalosta. He ovat eläneet sen kauheuden todeksi peräti kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla syttyi tuleen koti.
– Asuimme vuonna 2002 omakotitalossa, jonka olimme laittaneet myyntiin. Olimme jo käyneet katsomassa paria maatilaa, sillä halusimme muuttaa maaseudulle, jossa olisi tilaa hevosillemme.
–  Eräänä syksyisenä päivänä, kun olin viemässä yhtä lapsistamme partioon, sain tyttäreltämme puhelun. Hän kertoi, että koti oli täynnä savua. Sanoin, että kaikkien lasten pitää mennä heti ulos, Jaana muistelee.
– Olin viemässä talon takana olevaan koiratarhaan koirille ruokaa ja kun tulin etupihalle, lapset värjöttelivät kuusiaidan vieressä, Pasi puolestaan kertoo.
Haaveet maalle muuttamisesta saivat jäädä hetkeksi, sillä perheen koti tuhoutui tulipalossa sisätiloiltaan täydellisesti. Periaatteessa ainoastaan ulkoseinät jäivät jäljelle. Palo sai palonsyyn tutkijoiden mukaan todennäköisesti alkunsa puuhellan kupeesta. Perhe sai kaupungilta väliaikaisen asunnon ja kriisiterapiaa.
– Koko omaisuutemme paloi, mutta tärkeintä oli, että lapset säilyivät hengissä, Malinit pohtivat.
Vakuutus korvasi kodin uudelleenrakentamisen, ja elämä jatkui. Talo saatiin myytyä ja uusi koti löytyi Elimäeltä. Sen pihapiirissä olevaan vanhaan navettaan ja piharakennukseen kunnostettiin tallitilat 20 hevoselle. Lapsesta asti hevostytön elämää elänyt perheenäiti pääsi toteuttamaan unelmaansa, josta olivat innostuneet myös perheen tyttäret Jenni ja Elina.
Vuodet kuluivat, ja Malinin perhe eli tilallaan tavallista hevostilan arkea. Tallit olivat täynnä, ja navetasta peruskorjatun tallin päähän rakennettiin kanala, jossa asusteli muutama kana kukkonsa kanssa. Joulupäivänä 2018 kaikki kuitenkin muuttui kuin salaman iskusta.
– Näin ikkunasta tallin takaa tulevan sankan savun. Juoksin sukkasillani ulos ja tajusin, että talli on tulessa, Pasi kertoo.
Sen jälkeen kului vain hetki, ja tulenlieskat löivät jo tallin ikkunoista.
– Avasin kanalan oven, mutta sieltä löi vastaan niin valtava kuumuus, että ovi oli pakko sulkea.
– Kukon kiljunta kaikui korvissamme vielä seuraavana kesänäkin, Jaana toteaa surullisena vierestä.
Talli oli palokunnan saapuessa paikalle jo täyden palamisen vaiheessa, ja lieskat nuolivat jo vieressä olevan toisen tallirakennuksen seiniä ja kattorakenteita. Onneksi rakennus saatiin kuitenkin pelastettua. Muutakin onnea oli matkassa, sillä kaikki hevoset ja aasi olivat laitumella. Kanalan asukkaiden lisäksi tuli tuhosi kuitenkin myös kaksi traktoria, hevosten heinät ja rehut sekä muut tarvikkeet.
– Satulat olisin ehkä saanut turvaan, mutta olin niin paniikissa, että se ei tullut enää siinä vaiheessa edes mieleen, Pasi kertoo.
Tällä kertaa Malinin perheelle ei tarjottu minkäänlaista kriisiapua. Toisenlaista apua kuitenkin alkoi tulvia heti, kun sosiaalinen media välitti tietoa tallipalosta ympäri joulua viettävää Suomea.
– Aktiivisemmin apua tarjosivat heti hevosia omistavat ihmiset. Saimme hevoset laitumilta tuttaviemme talleihin, ja hevosille lahjoitettiin heiniä ja rehua. Netissä perustettiin myös rahankeräys, mutta taloudellisen avun antaminen kaatui byrokratiaan, koska tallitoimintamme ei ole meidän elinkeinomme vaan harrastus, Jaana kertoo.
Tallia ei oltu vakuutettu, joten vioittuneesta sähköjohdosta syttyneen tulipalon seurauksena haihtuivat niin unelmat kuin omaisuus tuhkana joulukuiseen tuuleen.
– Luulimme, ettei salama voi iskeä kahta kertaa samaan perheeseen, mutta kyllä se voi. Tallipalo oli kieltämättä hyvin traumaattinen kokemus, mutta suurimmasta järkytyksestä selvittyämme, päällimmäiseksi tunteeksi nousi kuitenkin kiitollisuus. Olemme äärimmäisen otettuja ja kiitollisia kaikesta saamastamme tuesta ja avusta. Esimerkiksi tallin raunioiden purkutöissä oli mukana naapureita sekä muutakin talkooväkeä, ja kaksi kuljetusalan yrittäjää kuskasi talkoilla tallinraunioiden romua pois tontilta. Myös aineellinen apu tuli tarpeeseen. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei kenenkään kannata olla kateellinen siitä, että joku ystävällinen ihminen lahjoitti meille käytettyjä, mutta hyväkuntoisia hevostarvikkeita, Jaana huokaisee ja kertoo myös, etteivät kaikki ihmiset suinkaan suhtautuneet myötätuntoisesti heidän perhettään koskettaneeseen tragediaan.
– Muutaman kommentin luin sosiaalisesta mediasta, mutta osasta niistä tuli niin paha mieli, että lopetin lukemisen. Onneksi valtaosa ihmisistä oli kuitenkin aidosti kiinnostunut siitä, mitä meille kuuluu. Nykyään kuuluu jo ihan hyvää.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko leudon talven kannattaja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...