0

Pestoomarkkinoiden teemana 100-vuotias MTK-Elimäki

Paikallinen, 100-vuotisjuhlavuottaan viettävä tuottajayhdistys sopii erinomaisesti Pestoomarkkinoiden teemaksi. Tapahtuma järjestetään Elimäellä jo 45. kerran, joten se on lunastanut paikkansa alkusyksyn tapahtumana. Vaikka Pestoomarkkinat järjestetään varsin pienellä porukalla, toimivat järjestelyt vanhalla rutiinilla. Edellisten vuosien tapaan myyjiä on tapahtumassa noin sata.

– Pestoomarkkinoitahan vietettiin alun perin siksi, että maatiloille pestattiin tapahtumassa piiat ja rengit, Pestoomarkkinat -yhdistyksen puheenjohtaja Kari Aalto kertoo ja muistuttaa, että itse asiassa Kouvola on suurelta osin maaseutumaista asuinaluetta.

Aalto on peruselimäkeläinen. Hän on nähnyt käytännössä myös Elimäen kirkonkylänseudun muutoksen.

– Vietin lapsuuteni Mettäläntien varrella. Silloin kylällä oli niin paljon lapsia, että leikkialue rajoittui lähinnä oman kotitien varrelle, sillä leikkikavereita riitti, Aalto muistelee.

Maaseutu oli tuolloin läsnä ja lähellä.

– Kotitalon vieressä oli peltoa, ja lehmiä, sikoja sekä lampaita oli useimmissa taloissa. Nyt samalla pellolla on omakotitaloja. Kotini vieressä oli Kyminlaakson kauppa, jonne isännät tulivat hevosen vetämillä kärryillä ostoksille. Me lapset tietysti pyörimme kaupan pihalla hevosten ympärillä ja odottelimme, että isännät tulevat kaupasta. Useimmiten pääsimme pienen matkan hevoskärryjen kyytiin. Se oli lapsille kova juttu.

– Kun olin vähän isompi poika, lähipellolle tuli taimitarha, jossa kasvatettiin männyn- ja kuusentaimia. Pääsin sinne kesätöihin, ja palkkarahoilla ostin ensimmäisen levysoittimeni ja kolme LP-levyä.

Maaseudun murros on tuttua asia myös Pestoomarkkinat avaavalle, ja toritapahtumassa MTK-Elimäen historiaa esittelevälle Juha Sajomaalle. Hän on MTK-Elimäen hallituksen varajäsen, mutta on toiminut myös yhdistyksen puheenjohtajana 2000-luvun alussa. Aktiivisen yhdistyselämän hän aloitti Nuorten tuottajien johtokunnassa.

– MTK:ssa olin mukana ensin perheenjäsenen roolissa. Varsinaisena MTK:n jäsenen olen ollut siitä lähtien kun ryhdyin kotitilani isännäksi 1999.

– MTK:n jäsenyys on tärkeä asia. MTK on maa- ja metsätalousyrittäjien tärkein edunvalvoja. Jos sitä ei olisi, etujamme ei valvoisi kukaan. Maa- ja metsätalousyrittäjiä on enää noin viisi prosenttia väestöstä, kun 50-luvulla heitä oli puolet maamme asukkaista. Ei ole olemassa esimerkiksi yhtään poliittista puoluetta, joka haluaisi leimautua pelkästään maajussien etujen ajajaksi. MTK:n edunvalvonta perustuu kovan luokan ammattilaisiin, joilla on taito vaikuttaa myös poliittisiin päätöksiin, Sajomaa tietää ja harmittelee samaan hengenvetoon, että moni jättää nykyään MTK:n jäsenmaksun maksamatta, mutta saa samat hyödyt edunvalvonnasta kuin jäsenmaksunsa maksava jäsen.

MTK-Elimäen jäsenmäärä on ollut suurimmillaan 50-60-luvuilla, jolloin jäseniä oli yli 2000. Nyt jäseniä on enää vajaat 500. Sajomaan aloittaessa MTK-Elimäen puheenjohtajana 2001, Elimäellä oli vielä yli sata maitotilaa – nyt niitä on enää 14. Yksi niistä on Sajomaan tila.

– Minulla on edelleen usko suomalaiseen maitoon, sillä se on maailman parasta. Valitettavasti sitä pitää ainakin toistaiseksi myydä aika halvalla. Kaikki investoinnit, joita meidän tilallamme on tehty, tähtäävät kuitenkin siihen, että maidontuotanto jatkuu. Osa tilan tuloista tulee myös viljanviljelystä. Viljelemme pääasiassa vehnää sekä kauraa leipäviljaksi ja ohraa eläinten ruuaksi. Puolet peltopinta-alasta on nurmella. Tämä on sellaista työtä, jonka minä mielestäni osaan.

Sajomaa tietää, että maatilojen sukupolvenvaihdoksia tehdään edelleen tasaiseen tahtiin. Nuoria isäntiä ja emäntiä kuitenkin kiinnostaa harvemmin maitotilan jatkaminen. Useimmiten edellinen sukupolvi laittaa jo lehmät pois, ja uusi sukupolvi jatkaa uudella tuotantosuunnalla, kuten kasvinviljelyllä tai lihakarjan kasvattamisella.

– Maitotilan jatkaminen vaatii usein mittavia, jopa miljoonaluokan investointeja, mutta tilan liikevaihdon on oltava sitä luokkaa, että siitä jää työn tekijälle palkkaakin.

Juha Sajomaa ei haaveile, että oma jälkipolvi välttämättä jatkaisi tilanpitoa.

– En minä omalle lapselleni tällaista orjatyöleiriä haluaisi. Mutta jos siihen on kova into, en minä sitä kielläkään, sillä nykyajan nuorten täytyy saada tehdä itse omat ratkaisunsa. Ennen oli itsestään selvää, että tila siirtyy isältä pojalle. Tähän työhön täytyy kuitenkin olla aito palo, muuten tässä ei pärjää. Maataloudella ei elä, jos ei ole kykyä unohtaa ajan kulumista. Kelloa on turha vilkuilla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Onko suurpetokannat sopivan suuruisia?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä