0

In memoriam Eira Vanhanen-Haavisto

Eira Vanhanen-Haavisto syntyi Jääskessä 16.5.1938. Hän kuoli 81-vuotispäivänään 16.5.2019 Kotkan Keskussairaalassa. Harvinaisen tarkasti ja yksityiskohtaisesti hän muisti myös varhaiset lapsuusvuotensa, joihin sodat ja evakkomatkat jättivät pysyvät muistijäljet. Valtavan tärkeäksi hän nosti omaa elämänmatkaansa ajatellessaan lapsuuskodistaan saamansa huolenpidon ja rakkauden. Vaikka koti Karjalassa oli jätettävä kahteenkin kertaan ja rakennettava uusi elämä ankaralla työllä alusta asti, turvalliset ihmiset lähellä, erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat, saivat aikaan vahvan luottamuksen: Kyllä tästä selvitään. Hänen kertomuksissaan tulee näkyväksi myös karjalaisten välillä vallinnut vahva yhteisöllisyys, joka auttoi sopeutumisessa ja uuden elämän aloittamisessa raskaiden menetysten jälkeen.
Eira Vanhanen-Haavisto on tehnyt arvokkaan työn tallentaessaan muistikuvia ja kokemuksia lapsuudestaan ja nuoruudestaan evakkoajoilta ja uusilta asuinsijoilta. Myös laajaan valokuvakokoelmaansa hän on kirjoittanut tarkat selostukset. Vuonna 1991 julkaistiin Eira Vanhanen-Haaviston Elimäen kotiseutuhistoriaan liittyvä Elimäen perinnetäkkitutkimus. Monet tunsivat hänet myös erittäin taitavana taidekäsitöiden suunnittelijana ja tekijänä.

Eira Vanhanen-Haavisto kouluttautui jo nuorena kudonnanohjaajaksi. Tätä koulutusta hän hyödynsi paitsi omissa töissään, myös kansalaisopistojen kudonnanopettajana. Työuraan kuului myös Kouvolassa suoritetun kauppakoulun pohjalta toimistotyö Elimäen sosiaalitoimistossa eri tehtävissä vuosina 1962-1979. Hän kuului Elimäellä myös useisiin kunnallisiin lautakuntiin ja toimi muun muassa kulttuurilautakunnan sihteerinä vuosina 1976-1978. Sekä Jääski-seuran että Elimäen Karjalaseuran toimintaan Eira osallistui aktiivisena jäsenenä.

Vuonna 1979 Eira Vanhanen avioitui tamperelaisen Toivo Haaviston kanssa. Molemmilla oli suuri kiinnostus Lappia kohtaan. Siellä he tutustuivatkin ja jatkoivat Lapin-matkojaan aina viime vuosiin saakka. Avioliiton solmittuaan Elimäen lisäksi toiseksi kotipaikaksi tuli vuosien ajaksi myös Tampere. Viime vuodet pariskunta vietti yhteisiä eläkepäiviä Eiran rakkaassa lapsuuskodissa Mettä-Tuomaassa. Ystäviin, sukulaisiin ja naapureihin pidettiin ahkerasti yhteyttä. Eira tunnettiin laajalti ystävällisenä, vieraanvaraisena karjalaisena naisena, jolle perinteen tallentaminen ja sen siirtäminen eteenpäin oli tärkeää. Siitä huolimatta, että elämää oli varjostanut jo kouluvuosina puhjennut diabetes ja varhainen näön heikkeneminen hänessä säilyi elämänmyönteisyys ja lähimmäiset huomioon ottava kiitollinen elämänasenne.

Päivi Sipponen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Missä kunnossa lähiseudun uimapaikat ovat?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...