0

In memoriam: Matti ”Koukku” Tapola

Pappa, Matti ”Koukku” Tapola, syntyi 20.10.1942 Kotkassa ja kuoli kotonaan Viialantiellä, ”Huohmäellä”, helmikuun 9. päivä 2019.

Vuosina 1964-1970 pappa työskenteli Kotkan poliisilaitoksella nuorempana konstaapelina. Vuonna 1971 hänet nimitettiin Kouvolan nimismiespiiriin nuoremmaksi konstaapeliksi ja vanhemmaksi konstaapeliksi Anjalankosken (ent. Sippolan) nimismiespiiriin vuonna 1975. Vuonna 1996 poliisityön loputtua Myllykosken poliisilaitoksella pappa siirtyi Kouvolan poliisiin, jossa työskenteli nelisen vuotta eläköitymiseensä asti.

Jo varhaisella iällä aloitettu työ maatalossa sekä nuoruusvuosien painiharrastus Myllykosken kilpaveikoissa MyKV:ssä antoivat hyvät fyysiset edellytykset poliisin työhön. Pappa työskenteli myllärin apulaisena Myllykosken myllyllä, jossa isojen ja painavien jauhosäkkien heittely kävi harjoittelusta. 28.11.1964 julkaistu Kymen Keskilaakso -lehti kertoo ”seitsemästä veljestä”, jotka menestyivät kolmena edeltävänä vuonna parhaiten koko maassa. Pappa oli yksi näistä maan parhaaseen painiseuraan kuuluneista painijoista, joista kolme oli Tapoloita (Matti, Eero-veli ja Risto). Suurin henkilökohtainen painisaavutus oli poliisien Pohjoismaiden mestaruus vuonna 1966. Viialan koulusta puhuttaessa pappa muisteli lämmöllä opettajaansa Maija Liinamaata, joka antoi heidän joskus piirustustunnilla mennä painimaan. Pappa pelasi myös jalkapalloa Tampellan rakennusosasto vitosen joukkueessa, jonka pelissä polvikin taisi vammautua lopullisesti.

36-vuotinen ura paikallispoliisina oli tae sille, että pappa tunsi lähes kaikki lähialueen ihmiset ja hänet tunnettiin lähes kaikkialla. Laaja kokemus poliisityöstä sekä ihmisläheinen ote herättivät kunnioitusta nuoremmissa kollegoissa. Tarinoita ja kerrottavaa olisi riittänyt varmasti useammaksikin kirjaksi, niin paini- kuin poliisimuistoihin pappa palasi usein vielä viime vuosinakin. Papan entiset kollegat, kuten useat kylänmiehetkin, mielsivät papan avuliaana isähahmona. Isälliset neuvot ovat jääneet meidän lastenlasten, nuorempien työkavereiden ja myös ystävien mieliin. Myös papan omintakeinen huumorintaju on noussut usein papasta puhuttaessa esiin. On kerrottu, ettei papan tarvinnut työssään käyttää juurikaan voimaa, vaan hän selvitteli tilanteet yleensä rauhakseen puhumalla.

Minulle ja meille lapsenlapsille pappa opetti nöyryyttä ja toisten ihmisten kunnioitusta. Pappa oli periaatteen mies, esimerkiksi punaisen sävyä hän ei paitaansa hyväksynyt. Meillä oli papan kanssa hyviä ja toistemme näkemyksiä kunnioittavia keskusteluja, vaikka ajattelimmekin joistain asioista eri tavoin.

”Eläköön!”

Papan neuvoista ja elämänohjeista kiittäen: Verna Sydänmaanlakka (pojantytär)

Viikon kysymys

Säilötkö syksyn satoa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä