In memoriam: Kaisa Toijanniemi

Viime vuoden lopulla saapui suruviesti, jonka mukaan Inkeroisten yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori emerita Kaisa Toijanniemi oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kaisa syntyi Oulussa marraskuussa 1942 jatkosodan vuosina Oulussa Heimo ja Marjatta Haikalan perheeseen.

Kaisa päätyi opiskelemaan historiaa Jyväskylän yliopistossa. Jyväskylässä vaikutti 1960- luvulla monia myöhemmin keskeisiksi nousseita maamme kulttuurielämän henkilöitä. Rakkaus teatteriin ja kulttuurin eri puoliin vahvistui tuolloin. Noina vuosina Kaisa kohtasi myös aviomiehensä Juhani Toijanniemen, joka teki elämäntyönsä Yleisradion toimittajana radiossa ja televisiossa. Perheeseen syntyi kaksi poikaa, jotka ovat kumpikin löytäneet elämäntyönsä teatteritaiteen parista.

Valmistumisen ja auskultointien jälkeen Kaisa Toijanniemi hakeutui opettajaksi. Elämäntyönsä hän teki Inkeroisten yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana vuosikymmenien ajan. Monet entiset oppilaat ovat maininneet julkisesti tai yksityisesti, miten suuri merkitys Kaisalla hyvänä ja innostavana opettajana oli tulevaisuuden ammatinvalinnoille – suuntautuivatpa ne sitten yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai opetusalalle.

Kaisan ennakkoluulottomuus, hyvä huumorintaju ja kyky opettaa omaa ainettaan mielenkiintoisesti innostavalla tavalla oli luonteenomaista hänelle. Muistan, kuinka eräällä historiantunnilla hän ryhtyi tanssimaan jopa ripaskaa esitelmään kuuluneen musiikin tahtiin.

Kaisa Toijanniemi oli hyvin innokas sukututkija. Tätinsä Maila Arkisalon jäljissä hän selvitti omia sukujuuriaan ja oli hyvin innostunut modernin geenitutkimuksen annista perinteisen sukututkimuksen rinnalla. Vanhempiensa sodanaikaista kirjeenvaihtoa hän julkaisi omakustanteena eläkkeellejäämisensä jälkeen vuonna 2005.

Yhteydet Viroon ja virolaiseen kulttuuriin olivat Kaisa Toijanniemelle tärkeitä. Ne syntyivät jo neuvostomiehityksen aikana, jolloin ei ollut vielä niin muodikasta pitää yhteyttä virolaisiin. Hän puhui sujuvasti myös maan kieltä. Viron lisäksi Kaisa oli suuresti kiinnostunut myös Kiinan kulttuurista ja sen eri muodoista.

Kaisaa ei voi muistella tai ajatella ilman mainintaa eläimistä ja eläintensuojelusta. Hän oli suuri eläinten ystävä ja mukana mm. Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa eri tavoin. Varsinkin koirat ja kissat olivat lähellä hänen sydäntään ja olivat kiinteä osa perhettä.
Pohjalaisuus näkyi Kaisassa monin eri tavoin myönteisesti. Hän oli todella uskollinen ystävä meille, jotka saimme hänet osaksi elämäämme. Siksi suru on ollut myös suuri Kaisan poismenon jälkeen. Aktiivisen ja aikaansaavan ihmisen elämänliekki hiipui vähitellen sairauteen viimeisten parin vuoden aikana. Kaisan elämä päättyi muutama päivä ennen hänen 76- vuotissyntymäpäiväänsä.

Me, jotka saimme tuntea Kaisan ystävänä, voimme hakea lohtua siitä ajatuksesta, että ihmisen muisto pitää hänet elävänä edelleen keskellämme. Psalmien kirjassa on sanottu viisaasti ihmisen elämästä: ”Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.”

Timo Harju
ortodoksisen uskonnon lehtori
Helsinki

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Huolestuttavatko Kymsoten tulevat palveluverkkoratkaisut?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä