Tyllisen koppakuoriainen ja lentävät luupäät

AnkUA:ta edustavan Jenna Tyllisen vaiheikas kausi sai viikonloppuna jatkoa Orimattila-rallissa. Alkukauden aikana on sukelleltu penkkoihin, kamppailtu niin kaluston kuin kuljettajankin tekniikan kanssa sekä tuhottu yksi huoltoauto peuran kanssa.

Tähän kilpailuun lähdettiin paineettomasti, parin uuden asian kera. Viereen istuisi kartanlukijaksi uusi kasvo, F-Rallisarjassa ja Juniori SM:n puolella kovaa vauhtia esittänyt MäntsMK:n Kim ”Henkka” Forsgren. Kartturillakin oli alla pari haasteellisempaa kisaa, esimerkkinä vauhdikas ulosajo Raisiossa F-sarjan kilpailussa. Toisena uutena asiana saatiin matkaan kisainsinööriksi Kupla-sarjassa monia vuosia kartturoinut Heta Ravolainen-Rinne.

Aurinko hymyili kilpaa iloisen teamin kanssa, matkaan lähdettiin pienen jännityksen kera, istuihan nyt vieressä ensi kertaa muu kuin vakituinen kartturi Janne Nieminen.

Ensimmäinen erikoiskoe sujui hieman tunnustellen, kartanlukija toiminut Forsgren tarkkaili kuljettajan tekemistä ja kuljettaja kuunteli kartanlukijan palautetta. Pari seuraavaa ek:ta sujuivat kuljettajakaksikon mieleisellä tavalla. Tauolle saavuttiin oman luokan kolmantena, vain 8,5 sekuntia kakkostilasta.

Tauolla ykkösohjaaja kehui vuolaasti kartturilta saatua apua.

– Uskomatonta mikä apu on kun tuollaisen nopean kuljettajan istuttaa viereen, loistavia neuvoja kaiken aikaa.

Kilpailuinsinöörin titteliä kantanut Heta Ravolainen-Rinne totesi tauolla.

– Olen päässyt helpolla, auto on kunnossa ja huoltotiimi huippuiskussa.

Niin särkyvää on onni tää laulussakin sanotaan. Tauon jälkeinen ek5 Huhdanoja muutti tilanteen nopeasti. Erikoiskokeen alkupuolella olleen huomiolla merkityn sillan jälkeinen oikea koitui teamin Citroen C2R2:n turmioksi. Kuljettajan ajovirheen myötä tapahtunut raju ulosajo päätti kilpailusta nautiskelun.

Kuljettaja Jenna Tyllinen kertaa tapahtumia maanantai-iltana seuraavasti.

– En oikein osaa sanoa mitä siinä tapahtui, perä saattoi hieman karata ja liekö sitten nostin kaasun. Tässä vaiheessa koppakuoriaiseksi ristimämme auto alkoi tietenkin vikuroida rajusti. Saatiin siinä hetkeksi ilmailukärpäsen purema kuin Speden Lentävät luupäät -leffassa konsanaan. Ulkomutkan penkassa oli osumajäljet monen kymmenen metrin päässä toisistaan ja päädyttiin katolleen keskelle tietä. Auton turvakehikko hoiti tehtävänsä, mutta omassa kropassa kehikko hieman kärsi. Oikea solisluu murtui ja Kotkassa vietin sairaalassa yhden yön tarkkailussa. Ei tästä lannistuta, kunhan nainen ja auto on taas parsittu kasaan niin viivalla ollaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.