Jalkapallon huumaa ja kulttuuria

Pitkäaikainen toiveeni toteutui. Olin Kazanissa ja Ranskan ja Australian välinen MM-ottelu oli alkamassa. Miksi Kazan? Minusta antoisaan matkaan kuuluu vähän seikkailua ja tutkimusmatkailua. Oli hienoa päästä kokemaan Venäjää vähän etäisemmällä paikkakunnalla. Kazan ja Volga-joki elivät minussa Maksim Gorkin muistelmakirjojen kautta. Nyt silmieni edessä vilahtivat Griezmann, Pogba, Dembele… Cahill. Urheilujuhla oli käsillä. Ranskan ja Australian välinen kamppailu oli hyvätasoinen, ja kannattajat loivat otteluun upeata tunnelmaa. Ranskaa olin sympatiseerannut jo vuosia ja nyt sain nähdä suosikkejani. Tätä en kuitenkaan korostanut aussi-pojille, joiden kanssa menimme yhdessä stadionille.

Kazan ei ollutkaan ihan tavallista Venäjää. Se oli Tatarstanin tasavallan pääkaupunki. Lukuisat kauniit moskeijat liittyivät Tataari-kulttuuriin. Ne ja kultatornikirkot asettuivat hyvin kaupunkikuvaan. Miten siistejä ja tyylikkäitä kaupunkeja Venäjältä löytyykään.

Kirjailija Maksim Gorki on kuulunut myös sankareideni joukkoon. Olen kahteen tai kolmeen kertaan lukenut hänen kolmiosaiset kuvauksensa lapsuuden ja nuoruuden ajoista. Kirjailija kuvaa vastustamattomasti nuorukaisen kasvua sen murheissa ja iloissa ja maalaa kuvaa 1800-luvun lopun Venäjästä. Gorkin lapsuusvuodet sijoittuivat Nizhny-Novgorodiin, nuoruusvuodet Kazaniin. Hän työskenteli muun muassa Volgan laivalla, ikonimaalaamossa ja leipomossa. Sain tutustua Gorkin kotimuseoihin. Kun olin yksin matkassa, oli hyvä järjestellä mielekästä ohjelmaa.

Miten paljon oli iloa siitä, että nuoruudessa tuli opiskeltua venäjää. Taito riitti vieläkin jonkinlaiseen kanssakäymiseen. Saatoin hjelpata myös muita matkailijoita kielen kanssa.

Toinen ottelu olikin myös Volgan rannoilla sijaitsevassa Nizhny-Novgorodissa. Matkustin kaupunkiin yöjunalla. Hytissäni kohtasin matkan ainoan suomalaisen kaverin. Iltapäivällä upealla stadionilla kamppailivat Ruotsi ja Korea. Ruotsalaisia varten olin varustautunut Suomi-paitaan. Kohtaamisissa kiusoittelin naapureita, mutta tilanteet kääntyivät mukaviksi, kun kerroin tällä kertaa kannustavani Ruotsia – Heja Sverige. Stadionilla sai ihmetellä keltapaitaisten määrää. Heitä oli paikalla tuhansittain. Ruotsi voitti ensimmäisen ottelunsa 1–0.

Myönteinen kuva muodostui myös venäläisistä. Kyllä he monessa mielessä ovat suomalaisen oloisia ihmisiä. Kävin useaan kertaa hotellin yhteydessä olleessa uimahallissa. Altaassa tuli juteltua välittömän oloisen miehen kanssa. Todettuani hänelle uinnin olevan miellyttävä liikuntamuoto, käsi veden alla alkoi tunnustelemaan ylimääräisiä kilojani. Hän sai todistettua asiansa. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että minun on pidettävä liikuntaharrastuksista kiinni. Ja sokerin syöminen on lopetettava.

Ei ihminen elä yksin leivästä, eikä jalkapallosta tai urheilusta. Minulle henkistä ravintoa antoivat futiksen lisäksi Maksim Gorkin elämään syventyminen sekä kauniit arkkitehtooniset taideteokset: Oli kirkkoja, moskeijoita, luostareita ja tataarien perinteisiä puutaloja. Maisemassa oli aina Volga-joki perinteisine rantakylineen.

Hengellistä ravintoa oli tarjolla Kazanin inkeriläisten kirkossa. Piispamme Seppo Häkkinen oli käynyt sen vihkimässä muutama vuosi sitten. Minut otettiin hyvin vastaan ja niinpä istuin palveluksessa teemuki kädessä. Minulta pyydettiin lopussa tervehdys puheenvuoroa. Olin onneksi tähän varautunut ja edellisenä iltana hahmotellut sanomisiani venäjäksi. Se meni aika kivasti. Kerroin myös että olin tullut Kazaniin seuraamaan jalkapalloa. Jouduin kyllä toteamaan, että Suomi ei selviytynyt kisoihin, mutta olin sen sijaan ylpeä ja iloinen siitä, että suomalaiset olivat rakennuttaneet tämän kirkon. Se oli yhteinen voittomme.

Kolmas ottelu oli vielä edessä. Espanja–Iran. Espanjasta on tullut vuosien mittaan suosikkijoukkueeni ja mielenkiinnolla seurasin joukkueen tähtiä. Mutta vastustaja team Melli eli Iran kiinnosti myös, koska olin saanut tutustua Suomessa opiskelevaan iranilaiseen nuorukaiseen. Jo hotellissa lähestyin iranilaisia. Kielitaito heillä oli heikko, mutta pieni ryhmä hyväksyi mielihyvin ehdotukseni lähteä yhdessä stadionille. Matka meni hauskaksi hullutteluksi, sillä he pistivät bussissa heti lauluksi ja Iran kannustushuudoiksi. Ja kun maamiehiä löytyi lisää laulu ja huuto lisääntyivät. Stadionilla kävi ilmi, että iranilaisia oli arvioni mukaan noin 20 000. He kannustivat omiaan valtavalla melulla ja huudolla. Se jatkui ottelun jälkeen, tappiosta huolimatta. Katsomossa oli myös paljon iranilaisia naisia, jotka eivät saa omassa maassa osallistua futis-otteluihin. Osalla oli huivit päässä, osa hullutteli aika vapaamuotoisesti. Ystävystyin oman porukkani kanssa. Tosi kivan tuntuisia ihmisiä. Peli oli nautittava. Iran taisteli ansiokkaasti huipputaitavaa Espanjaa vastaan, mutta hävisi maalilla.

Kehuskelin venäjän taidollani, mutta tuli kyllä tehtyä mokiakin. Hotellini ravintolassa seurasin iltaottelua ja pitihän siinä jotakin tilatakin. Pyysi teen ja yhden konjakin. Tarjoilija teki lisäkysymyksiä ja arvelin niiden liittyvän konjakin laatuun. Sanoin, että tavallinen kelpaa. Viestini ei mennyt perille. Kohta tarjoilija kantoi eteeni kupin teetä ja konjakkikarahvin. Koska olen säästäväinen ihminen, niin tuumailin vahingon tulevan pienemmäksi, jos karahvi tyhjenee näyttävästi. Onneksi ottelu oli alussa, joten ei ollut ylivoimainen ponnistus nauttia laadukasta juomaa. Palatessani huoneeseeni, tuntui siltä, ettei se niin huono idea ollutkaan.

Nyt voin todeta, että koko matka, vaikka se oli vähän uskallettu, oli myös aika hyvä idea. Kisat ja Venäjä osoittautuivat paljon kiehtovimmiksi, mitä osasin odottaa.

4 kommenttia aiheesta “Jalkapallon huumaa ja kulttuuria

  • 26.6.2018 at 22:53
    Permalink

    Hieno retki, mielenkiintoinen kuvaus. Voi olisinpa ollut mukana. Hyvä Heikki, noin sitä pitää matkustaa ja kokea uutta ja elämyksiä.

    • 2.7.2018 at 15:11
      Permalink

      Kiitos kommentista. Kyllä uuden kokeminen virkistää ja antaa virikettä. Hyviä reissuja myös sinne…

  • 26.6.2018 at 23:13
    Permalink

    Hienoa Heikki ja kiitos mukavasta kertomuksesta. Hyvää kesän jatkoa ja eläkepäiviä. Terveisin Aarre Paljakka

    • 2.7.2018 at 15:13
      Permalink

      Kiitos Aarre kommentista. Hyviä päiviä ja seikkailuja myös sinulle.

Comments are closed.