Hävetkää valtuutetut

Kymijoessa ei ehdi virrata vettä kuin pari kuutiota, kun somessa tai perinteissä printtimediassa pulpahtaa esille uusi kommentti, jossa moititaan Kouvolan kaupunginvaltuutettuja omien palkkioidensa korottamisesta. Pyydän malttia kommentointiin.

Missään ei ole kerrottu tarkalleen kuinka paljon rivivaltuutetulta tai hieman tärkeämpien lautakuntien jäseniltä kuluu aikaa luottamushommiensa hoitoon. Valtuuston ja hallituksen puheenjohtajien ajankäytöstä saatiin täsmällinen ilmoitus. Aikaa menee tasan puoli päivää eli 12 tuntia. Toinen puoli vuorokaudesta, joka lasketaan vapaa-aikaan, kuluu luonnollisesti nukkumiseen ja pakollisiin aamu- ja iltatoimiin sekä muutamiin henkilökohtaisiin akteihin, joita en tässä nyt tarkemmin erittele. Ilmoitettua puheenjohtajan palkkiota on julkisuudessa käydyssä keskustelussa pidetty korkeana, mutta sitä se ei ole. Kun palkkio jaetaan näillä 12 tunnilla ja kuukaudessa olevien päivien lukumäärällä, ei tuntipalkaksi tule kuin reilu 9 euroa – pyhät ja arkipyhät mukaan lukien. Onneksi helmikuussa korvaus luottamustoimesta on aavistuksen suurempi, sillä helmikuussa päivien määrä on pienempi. Oletan että tämä puolikas päivä työntekoon suoritetaan pääosin valoisana aikana, sillä muuten laskelmani ei kestä päivänvaloa.

Niissä hommissa ei todellisuudessa käytetä normaalia toimistoaikaa, vaikka päätöksen perusteluissa siihen viitattiin. Valtuutetut ja puheenjohtajat eivät tee normaalia 8–16 päivää, vaan heidän on oltava aina tavoitettavissa, jos asia sitä vaatii. Mitä jos äkkiä pomppaa jostain taajamasta esille lakkautettava kyläkoulu? Tai jos naapurikunta ryhtyy yön aikana salaa rakentamaan kansainväliset mitat täyttävää formulaluokan kilparataa? Entä jos kaupungin kirstusta löytyy ylimääräinen miljoona ja se pitää saada ennen aamu kymmentä investoitua? Näissä hätätilanteissa päätöksentekijöiden rintama ei saa nukkua, vaan sen oltava valmiudessa kaiken aikaa.

Ikiaikainen perinne on ollut se, että jos henkilö pääsee määräämään oman palkkionsa tai palkkansa, silloin ei kitsastella. Mutta mitä tekevät Kouvolan valtuutetut? Antavat puheenjohtajalleen hädin tuskin minimipalkan suuruisen korvauksen, eli siis hävettävän vähän. Meidän kouvolalaisten asioita ajavien etulinjan sotureiden eli kuntapoliitikoiden pitää nauttia sellaisia etuja, että hommat tulevat hoidetuiksi, eikä tarvitse sitten jälkikäteen epämääräisillä keskustelupalstoilla huudella päätöksiensä perään.

Kaupungin kokouksissa syödään kuulemma kampaviinereitä. Vaihtakaa ne tanskalaisiin viinereihin. Kampaviineri on luonnostaan kuivempi ja takertuu helposti kurkkuun. Varsinkin jos kokoussalin oikealla tai vasemmalla laidalla tulee tarve korottaa ääntä ja pitää vetää ilmaa nopeasti keuhkoihin – siis ennen kuin on ehtinyt nielaista haukkaamansa palan.