Ihan positiivinen ihminen?

Sehän on selvää, että ruoka on ihan parasta mitä ihmiselle voi tapahtua, mutta mennä nyt tapahtumaan kahville ja juoruamaan. Ennen olen suorastaan paheksunut ihmisiä, jotka tukkivat kaupan käytävät, kun vaihtavat kuulumisia. Itse en sitä vielä tee, vaan pyrin menemään ruokaostoksille niin aikaisin aamulla, että ei ole tungosta eikä mielellään tarvitse paljon tuttujakaan tavata. Mutta tapahtumiin menen jo kahvia juomaan ja höpöttämään ihmisten kanssa. Olenko tulossa vanhaksi?

No tietysti suurempiakin syntejä voi tehdä. Lähteminen tapahtumiin on vaikeaa, mutta kun on ammattinsa valinnut tämä vain kuuluu asiaan. Ja saahan aina nautiskella ihanista leivoksista. Ruokaa kyllä teen, mutta en leivo. Siihen on tietysti syynä se, että pitäisi tehdä keliaakikon leipomuksia ja ne vaan eivät onnistu. On helpompi herkutella vaikka myyjäisissä.

Kaikenlainen kolotus kuuluu myös asiaan. Olen myös karttanut ihmisiä, jotka aina valittavat. Nyt kuulun samaan joukkoon. Kaikki on huonosti ja joka paikkaa särkee. Voivottelua piisaa. Lähes yhtä paljon kuin aikoinaan dementoituneen isäni huoneesta. Mihin tässä ollaankaan menossa? Pitäisikö tosissaan huolestua?

Kun lukee napakoita ja vastaavia, niin onneksi sentään huomaan, että tässähän on ihan positiivinen ihminen. Yritän sentään hyviäkin puolia asioista löytää.
Ihmettelen, että miksi Kouvolan markkinointi itä-Helsinkinä on nyt niin kauhea asia. Idän suunnassahan tämä Kouvola Helsingistä on. Ja jos Helsinki ja pääkaupunkiseutu on vetovoimainen, niin kannattaa meidän olla vaikka pahamainen idän kolkka kuin ei Helsinkiä ollenkaan. Ja tärkeintähän on, että puhutaan.

Kouvola on hieno paikka asua. Sen varmaan todistavat kaikki, jotka ovat muualla asuneet. Olen itse joskus asunut Vaasassa eikä sekään nyt mikään kehto ollut. Pohjalaiset ovat pohjalaisia ja suomenruotsalaiset vielä ihan oma lukunsa. Mutta pitää heille nostaa hattua siitä, että he yrittävät. Kaikkea.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.