Iloa ja valoisuutta Strömforsin Ruukin näyttelyissä

Ilo on sinänsä aika yksinkertainen asia. Silti suuri osa ihmisiä sitä loputtomasti kaipaa, ja etsimällä etsii: etelän matkoilta, tavarapaljoudesta, äärikokemuksista; milloin meren syvyyksistä – milloin vuorten korkeuksista. Siitä haaveillaan, sitä muistellaan, se on meidän kaikkien unelma.

Viisi kuvataiteilijaa ovat yhdessä koonneet yhdessä näyttelyn Joy – ilo.

– Tämä ilo ei haihdu hetkessä, ei tunnu seuraavana aamuna päänsärkynä, eikä rasita kukkaroa. Siihen ei tarvitse passia eikä viisumia, ei tuhansia euroja, ei riskinottoa, ja se on koettavissa montakin kertaa – aivan ilmaiseksi. Sinä löydät sen Ruotsinpyhtäältä, Strömforsin Ruukilta 18.7.-8.8.2017, kertoo Arja Kettunen.

Pirjo Pietikäisen mielestä on hienoa työskennellä melkein samoilla klassisilla metalligrafiikan menetelmillä kuin 1400-luvulla, mutta ilo myös kokeilla aivan uusia menetelmiä. Eri tekniikat ja niiden luova yhdisteleminen tarjoavat loputtomasti iloisia mahdollisuuksia ja iloisia yllätyksiä. Pirjon työt ovat kerroksellisia, aiheet tulevat usein luonnosta. Kullervolle taiteen tekeminen on iloista arjesta vapautumista – sen säännöistä ja byrokratiasta. Kuvissa, jotka ovat oma ainutlaatuinen maailmansa, on vapaus tehdä iloisesti mitä vain. Näkemys niissä on omakohtainen iloinen kokemus ja iloisesti täysin jäljittelemätön.

Pekka Korvelle esittävä taide oli vain iloinen alkusysäys, mutta vuosien kuluessa siirtyminen abstraktiin taiteeseen on ollut iloinen tie, jota hän jatkaa edelleen. Hän on mielestään iloinen ready found taiteilija, koska ei maalausten keinoin pysty kertomaan, mitä haluaa kertoa, iloisia muistoja menneistä, iloisia kaikuja tulevasta.

Sissi Ramstedt on koko elämänsä rakastanut värejä ja muotoja, eikä voi ohittaa yhtään viivaa tai läiskää katsomatta, mihin ne haluavat viedä. Jos alkaa laittamaan sanoja peräkkäin, tulee kirjoittaneeksi romaanin – Sissi tekee mieluummin kuvan tai kaksi.

Arja Kettunen maalaa siksi, koska tuntee. Muun muassa iloa. Ilo hehkuu väreissä, ilo laittaa muodot liikkeeseen. Miksi tekisimme töitä, jotka enimmäkseen ahdistavat – tässä maailmassa, joka jo muutoinkin on täynnä ahdistusta? Olkaamme kuin lapset –tässä hetkessä, näine iloinemme.

Myllykoskelaisen Taru Kurjen öljy- ja akryylimaalauksia esillä Strömforsin Ruukin Aulagalleriassa 18.7-6.8.2017.

– Sanguine – Valoisa sai alkunsa kevään valossa, talven ankean puristuksen hellittäessä. Se lähti akryylimaalauksen ”wonderfull dream”in kipinästä. ”Valoisa” pyöri mielessäni, kun siinä keväisessä odotuksen tunnelmassa maalailin. Valoisa ja myös toiveikas! Nämä halusin näyttelyn teemaksi, kertoo Kurki.

– Sanat ovat minulle tärkeitä. Joskus minua runoiluttaa, mutta viimeiset kuukaudet eivät ole saaneet minua rustaamaan ainuttakaan runoa. Sanat, ne kuitenkin putoilevat aina. Tartun sanakirjaan ja etsin synonyymejä valoisalle ja toiveikkaalle. Englanti kielenä kiehtoo minua tällä kertaa.

Sanguine, niin monimerkityksellinen sana. Verenpunainen, kuivunut veri, tiilenpunainen, ruosteenpunainen, ihonvärinen…loputon virta kuvausta värille sanguine. Punaliitu, historiallinen työväline. Sanguine – ruusut, fyysinen temperamentti jne. Adjektiivinä juuri se toivoikkuus! Viimeisempinä töinä on näyttely saanut toiveikkuutensa piiriin myös mammonan. Elämä maksaa, valitettavasti.

Pensseli laulaa, palettiveitsi levittää ja raaputtaa. Osa maalauksista on ollut jo toukokuussa esillä Kuusankosken taideruukilla, mutta kesä on tuottanut uusia maalauksia joukkoon. Näyttelyssä ei voi olla huomaamatta Frida Kahlon ihannointia, joka on saanut kuva-artesaani Taru Kurjen maalaamaan ja unohtamaan itsekritiikin… ainakin ajoittain.