Yksi suuri vai useampi pieni

Järjestötoiminta on aaltoliikettä. Toiminta on paljon kiinni aktiivisista vetäjistä. Seuratoiminnan ongelma on usein myös jäsenistön ikääntyminen. Kun jäsenet vähenevät ja johtohenkilöiden kiinnostus hiipuu, on usein hyvä vaihtoehto katsoa, että löytyisikö leveämpiä hartioita toiminnan yhdistämisellä. Jos toiminta pyörii hyvin pienemmälläkin alueella, miksi toimintamallia pitäisi muuttaa. Jokaisen yhdistyksen toiminnassa on kuitenkin aina omat erityispiirteensä.

Kouvolassakin on jo pitkään ennustettu seuratoiminnan hiipumista. Yhdistykset toimivat kuitenkin alueillaan varsin vilkkaasti. Niiden varassa on myös suurelle yleisölle tarjottavat tapahtumajärjestelyt, josta hyvänä esimerkkinä ovat eri puolilla Keskilaakson aluetta järjestettävät kyläpäivän tapahtumat 10. kesäkuuta. Kaupungin tukea toivotaan enemmän tapahtumajärjestelyihin, mutta rahavarat ovat rajallisia.

Järjestötoiminta on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa, mutta myös edunvalvontaa. Kouvolassa keskustellaan muun muassa pienten, entisten kuntien alueella toimivien yrittäjäyhdistysten tarpeellisuudesta. Asialla on monta puolta. Yrittäjäyhdistysten jäsenistä suurin osa on pieniä parin hengen yrityksiä. Elämä on niin työntäyteistä, että lähelläkään järjestettäviin tilaisuuksiin ei tahdo löytää aikaa. Tuttuun seuraan on kuitenkin helppo tulla. Paikallisen yhdistyksen jäsenmaksu on totuttu maksamaan, ja ehkä ison yhdistyksen toiminnasta olisi helpompi jäädä pois. Yhdistyksillä on myös omat yrittäjäpalkinnot ja huomionosoitukset. Isossa yhdistyksessä palkinto osuisi keskiseen Kymenlaaksoon huomattavasti harvemmin kuin joka vuosi. Useampi yhdistys Kouvolan alueella ei rajoita yhteistyötä esimerkiksi kaupungin suuntaan.

Niin kauan kuin tekijöitä riittää ja paikallisuus toimii, annetaan seuratoiminnan kukkia. Kysymys ei ole nurkkakuntaisuudesta eikä johtohenkilöiden vallantavoittelusta. Yhteisten asioiden hoitaminen on arvostettavaa, josta kiitosta saa harvoin. Paikallislehti kiittää kaikkia seuratoimijoita.